Soijamaito ja tofu

Suomen valikoimissa on vikaa. Tai sitten minussa on vikaa, riippuen siitä kummalta kannalta asiaa katsoo. Kuitenkin on käynyt tässä viime aikoina useamminkin risomaan kun en ole löytänyt mistään mitään haluamiani tuotteita. Olin jotenkin varautunut siihen että juustonvalmistuksessa tarvittavat bakteerikannat pitää ostaa ameriikasta, mutta sitten kun en ole löytänyt kalsiumkloridia, lipaasia, juustomuotinkorvikkeita, juustovahaa tai jääkaappitermostaattia, on käynyt mieleen hiipimään sellainen aavistus että asun väärässä maassa. Nyt sitten ei enää apteekit myyneet kalsiumhydroksidia ja ruohonjuuri ei ollut kuullutkaan nigarista, niin rupes taas risomaan. Mikä tätä maata vaivaa? (Ränt, ränt, ihan hyvä maa se oikeesti on, mä vaan haluan kummia asioita ja tunnun koko ajan olevan tilaamassa kamaa Amerikasta).

No onneksi hätä ei ole tämän näköinen sillä tofu syntyi aika täydellisesti viinietikastakin. Hittoon kummalliset kemikaalit. En tiedä minkälainen makuvivahde etikasta tulee, mutta ei lopputulos ainakaan etikalta maistunut.

Homma lähti siis käyntiin sillä tavalla että ensin hankittiin 500g soijapapuja. En edes muista mistä enkä että paljonko ne maksoivat sillä tästä on jo joku aika kun ne hankin. Sitten niistä tehtiin soijamaitoa.

Soijamaito

500g soijapapuja
5 l vettä

Pavut huuhdottiin ja liotettiin yön yli vedessä, huuhdottiin uudestaan ja valutettiin. Liotetut pavut laitettiin tehosekoittimeen, peitettiin vedellä ja pantiin surrur tasaiseksi massaksi. Massa ja ylijäänyt osa vedestä kaadettiin suureen kattilaan ja sitä keitettiin 20 minuuttia. Keitos siivilöitiinn harsokankaan lävitse. Tuloksena on siivilöityä soijamaitoa ja kuivahkoa soijapuuroa (okara).

Viidestä litrasta vettä tuli hiukkasen vajaa neljä litraa soijamaitoa. Määrään saattoi vaikuttaa hellan kanssa sählääminen (virta meni pois joksikin aikaa, joten ennen kuin maito kiehui, se ehti olla liedellä hyvän tovin). Lopputulosta voinee halutessaan lantrata vedellä jos tahtoo.

Mun harsokangas oli sen verran tiivistä että sitä piti oikeen aktiivisesti puristella pienissä nyrkinkokoisissa palleroissa jotta sai kaiken maidon ulos. Karkeampi liina tai enemmän vettä saattais auttaa tähän. Nyt koko souvin suurin homma oli siinä massan puristelussa. Kiehuvan kuumaa kamaa ei oo kiva puristella kätösillään. Silikonihanska olis varmaan ollu kans aika hyvä vehjas.

Soijamaidosta tuli ihan soijamaidon makuista. En ole mikään ekspertti kun en kyseistä tavaraa hirviästi käytä. Lehmät kunniaan, sanon ma. Mutta tofu on hyvää, siis eteenpäin!

Tofu

3 l soijamaitoa
30 ml etikkaa

Soijamaito kuumennettiin 80-asteiseksi, etikka lisättiin joukkoon ja sekoitettiin. Annettiin olla kannen alla vartin verran, jonka aikana hera erottui. Massa ja hera kaadettiin harsoliinalla vuorattuun muottiin. Kun suurin osa herasta oli valunut pois, liina taiteltiin massan päälle ja kaiken katoksi pistettiin puukiekko. Massaa paineltiin tiiviiksi hetken aikaa omalla nyrkillä, jonka jälkeen painamisesta huolehti 2l vedellä täytetty pepsipullo noin puolen tunnin ajan. Tiivistynyt tofu on heti valmista käytettäväksi.

Tofua tuli 3 litrasta maitoa 550g. Ja hyvää tofua tuli. En mä tofun kanssakaan mikään ekspertti ole, mutta rakenteesta tuli justiinsa kivaa, eli pikkuisen joustavaa ja mehevää eikä ollenkaan kumimaista, mutta silti sen verran kiinteää että se on helppo leikata ja käsitellä kiinteinä palasina.

Koko härdelli kesti useamman tunnin ja vaivanpalkaksi saimme siis puoli kiloa tofua ja vajaan litran soijamaitoa. Kannattaako? Ei. Oliko kivaa? Joo. Tofu on niin naurettavan halpaa tuossa lähiaasialaisessa että sen keitteleminen ja puristeleminen ei todellakaan ole vaivan arvoista, varsinkaan kun tuote ei dramaattisesti eroa kaupan versiosta. Puuhastelu on kuitenkin kivaa ja on se jotenkin kiva iskeä paistinpannulle omatekoista tofua. Jos olis soijamaitofani niin maidon kanssa saattais melkein kannattaakin, jos sais papusia halvalla ja keksis jonkun puristimen ettei tarttis sählätä pienten soijapalluroitten kanssa pitkiä aikoja.

Seuraavaksi on ehdottomasti hankittava hampunsiemeniä ja tehtävä sama juttu uudestaan. Mä en ole koskaan syönyt hefua.

Tajusin juuri että en ole ilmeisesti blogannut yhtä suosikkiseteistäni, hoi sin tofua. Otin siitä joskus kuvia mutta en ole sitten jaksanut kai kirjotella mitään. Koska omatekoinen tofu päätyi kyseiseksi ruokalajiksi, otin siitä lisää kuvia. Tältä se näyttää:






Ja maistuu kans aika hyvältä...