torstai 20. joulukuuta 2012

Uusi pannu

Minun on jo jonkin aikaa tehnyt mieli teräksistä paistinpannua valurautaisen ja pinnoitepannun kaveriksi. Kun internetissä olevilla kokeillakin on sellaisia! Onneksi Chez Marius palveli ja tarjosi minulle sellaisen. Pinnoitepannuni on 26-senttinen, mutta sen kokoisia ei ollut tarjolla joten valitsin 24-senttisen. Se näyttää pieneltä mutta osuu paremmin paistolevylle ja kai siihen tarpeellinen määrä pihvejä mahtuu.


Koevetona tapahtui herkullinen lounasruoka: possupurilaisia. Kauppa tarjosi jokin aika sitten puoli-ilmaiseksi tavaraa jota markkinoidaan nimellä "sika-nauta jauheliha", jossa on 80% possua. Eli naudalla maustettua jauhelihaa. Sellaisenaan melko mautonta kamaa, joten toisin kuin naudanpurilaiset, nämä pitää maustaa ennen paistamista. Kaapin perältä löytyi kesältä yli jäänyttä Memphis-style BBQ -maustetta, josta tulikin hyvät burgerit.


Pannu paistoi pihvit mallikkaasti. Jauhelihapihvit eivät tietenkään ole mikään tulikoe paistinpannulle, mutta eipä mitään valittamistakaan löytynyt. Pannu lämpeni tasaisesti ja ruskisti pinnan kauniisti. Tuntuma  oli tukeva ja luotettava, joten pannulla oli kiva paistaa. 24cm kattilan kansi osui päälle tiiviisti joten cheddarinkin sai hyvin sulamaan pihvien päälle.




 Paahdettuja sämpylöitä, salsaa, BBQ-pihvejä, tomaattia ja salaattia = onnistunut koepaisto.

torstai 13. joulukuuta 2012

Lisää lammasta

Veli Viulu jatkaa seikkailujaan keittiössä. Tällä kertaa appelsiinisessa minttukastikkeessa paistinperunoiden kanssa. Reseptit ovat jälleen peräisin Foodwishes-blogista, joskin paistinperunat eivät varsinaisesti reseptiä kaivanneet. Mutta kärtsännyt paprika pottujen seassa oli kyllä eri namia, kannatti taas mennä muuttamaan toimivaa reseptiä. Olen sen verran päästäni vialla että harkitsin joulukuun kunniaksi grillaavani lihat hiilillä kuten Chef John opettaa, mutta hanget korkeat nietokset käänsivät pääni valuraudan suuntaan. Joku toinen kerta sitten.

Näille paloille, joita tässä tällä kertaa sapuskaksi paisteltiin, on varmasti nimikin. Mielestäni näin näitä jopa Reinin Lihan tiskillä ja saattaisin jopa veikata että nimi oli parikyljys. Tältä ne kuitenkin näyttivät pakastuksesta selvittyään:



Miten näistä nyt voisi olla saamatta aikaan hyvää sapuskaa? Vaikka minua houkuttikin ajatus vaan paistaa nämä voissa pannulla ja rouhaista päälle kevyesti suolaa ja mustapippuria ennen poskeen pistämistä, päätin kuitenkin kulkea pidemmän kaavan kautta ja sotkin päälle marinadia neljäksi tunniksi.



Lihojen maustuessa preppasin perunoita. Hakkasin jauhoisia perunoita isoiksi paloiksi, paprikoita vähän pienemmiksi, kippasin öljyttyyn vuokaan ja ripottelin satunnaisia yrttejä päälle. Pistin 200-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi jonka jälkeen kääntelin niitä vähäsen. Uudestaan uuniin 20 minuutiksi ja lisää kääntelyä. Tässä vaiheessa potut olis varmaan ollut jo syömäkunnossa, mutta kun resepti käski niin laitoin vielä vartiksi uuniin jonka jälkeen otin lämmöt pois.


Pottujen viettäessä aikaa uunissa oli hyvä hetki sotkea kasaan lihan päälle leviteltävä kastike. Soossi koostuu yksinkertaisuudessaan appelsiinimarmeladista, mintusta ja etikasta. Ostin jokin aika sitten 20-vuotista sherryviinietikkaa ja ajattelin että se varmasti sopii tähän erinomaisesti. En pettynyt. Talviminttu sen sijaan aiheutti melkoisen pettymyksen. Silppusin sekaan melkein koko puntin (tai siis sellaisen säälittävän pienen puskan jota näissä kauppojen ruukuissa on) ja mintunmakua sai kyllä hakea vähän turhan tarkalla kielellä. Appelsiinimarmeladi ja sherryviinietikka dominoivat siis.


Kun pottujen viimeinen kääntely oli suoritettu, pannuni oli kuuma ja valmis vastaanottamaan Veli Viulun parikyljykset. Tai sitten ei, mutta ainakin näin viikon verran jälkeen päin olen vakuuttunut että mestarillinen ajoituksen taitoni osui täydellisesti nappiin ja minulla oli juuri sopivasti aikaa paistaa lihat pottujen odotellessa jälkilämmöllä. Joten siis voita valuraudalle ja lihat perään.



Kaksi ja puoli minuuttia per puoli tuotti täydellisen lopputuloksen. Päällä rapea, herkulliseksi ruskistunut pinta ja sisältä punakka, mehevä ja mahtavasti lampainen sisus. Ennen kuin sinne asti kuitenkaan päästiin, nappasin lampakset pois pannulta lämmitetylle lautaselle ja annoin vetäytyä kannen alla viisi minuuttia. Ehkä vähän vähemmän kun olen hieman malttamaton joskus.


Sitten kun malttamattomuuden raja tuli vastaan, lusikoin kiiltelevän kastikkeen kyljyksille. Ja hyvältä näytti. Sitten vaan pottua lautaselle, lisäkesalaattia kylkeen ja Viulusetti oli valmis. Ainoa asia joka tässä vaiheessa suuresti harmitti, oli pattereiden loppuminen kamerasta. Kakkoskamera oli, mutta valitettavasti se ei vaan tuota yhtä hyviä kuvia joten annos-otos ei kenties pysty lukijoille tarjoamaan täyttä visuaalista lammaselämystä.


Satsi oli kuitenkin kerrassaan herkullinen, vaikka luiden kaluaminen olikin niiden muodon vuoksi vaikeaa. Aina kun yritti saada viimeisiä herkkupaloja irti, onnistui tökkäämään itseään nenään. Mutta näistäkin vaikeuksista selvittiin. Luut laitoin vielä pakastepussiin odottamaan seuraavaa liemenkeittoa. Kunhan kaikki kyljykset on paistettu, niistä irronnee vielä makoisat liemet.