torstai 8. toukokuuta 2014

Aprikoottinen vehnä

Kavereitten kanssa kallellaan
Minulla on näköjään tarve koittaa vähän jokaista kirjan Brewing Classic Styles kategoriaa. Tällä kertaa tutustumme lukuun 24, "Fruit Beer" ja sieltä aprikoosivehnäoluseen. Eihän tässä vaiheessa kesää enää mitään tuoreita aprikooseja saa, joten päätin tehdä testit kuivatuista aprikooseista. Niitä saa ympäri vuoden. Perusteellisen tutkimuksen (luin internetistä) jälkeen tulin siihen tulokseen että näin voi aivan hyvin tehdä. Heitin hatusta määrän joka perustui ehkä johonkin jonka luin jostain, mutta todennäköisesti ei. Muuten resepti noudattelee kirjan ohjeistusta, mitä nyt Willamette-humala vaihtui Fugglesiin. Tavoitteena on siis luoda kevyttä ja kivaa juotavaa jossa aprikoosi antaa hienoisen säväyksen vehnäiselle pehmeydelle. Kuulostaa ainakin hienolta. Ruvetaan hommiin.

Illan tähti.

Aprikoottinen vehnä

Speksit:
Satsin koko: 5,0 litraa
Panopäivä: 21.10.2013
Pullotuspäivä
OG: 1.050 + aprikoosi
FG:1.010


Maltaat:
550 g Pale ale
550 g Vehnä
50 g Crystal 100EB

Humalat:
10 g Fuggles

Muut:
300 g kuivattuja aprikooseja

Hiiva:
Safale US-05 (3. sukupolvi)

Mäskäys: 60 min, 68C, 5,8 litraa
Huuhtelu: 2 litraa, 75C

Keitto:
60 min
10 g Fuggles 60 min

Käyminen:
4 päivää 18C. Sekundäärissä aprikoosien kanssa 18C.

Hiilihapotus:
28 g sokeria / 4,5 litraa olutta => 2.5 vols

Mäskäys ja keitto tehdään ihan normaalisti ilman aprikooseja, samoin pääkäyminen. Sitten kun satsi on käynyt pääkäymisensä loppuun, se siirretään kakkoskäymistä varten toiseen astiaan johon aprikoosit on laitettu pohjalle.

Päätin kokeilla miten onnistuu mäskäys keittolevyllä. Ihan hyvin näyttäisi sujuvan, saatan siirtyä uunin käyttämisestä tähän metodiin. Hoidin homman siten, että ensin isolla levyllä täydellä teholla lämmitin mäskin haluttuun lämpötilaan ja sitten siirsin pienelle levylle pienimmälle teholle kannen alle istumaan. Vähän aikaa pelattuani viisipennisten kanssa kattilan ja levyn välissä, totesin että parhaiten lämpö säilyy ilman eristekolikoita, levy pienimmällä ja kansi pikkuisen raollaan. Hämmentelin kymmenen minuutin välein, sillä veikkaisin että tässä metodissa lämpö jakautuu vähän epätasaisesti.

Mäski näyttää tavanomaiselta
Talven tulo tuo myös helpotusta vierteen jäähdytykseen. Ulkolämpötila on nimittäin viileämpi kuin kylmin kraanavesi, joten vein illalla ämpärillisen vettä parvekkeelle jäähtymään. Panopäivän alkaessa se olikin kerännyt pienen jääkerroksen ympärilleen. Ihan kohta voi pakastaa koko jääsatsin ulkona eikä tarvitse lämmittää pakastinta. (Just joo, aika optimistisesti on taas tullut katsottua sääennustetta marraskuussa.)  Jäät pitäisi kuitenkin muistaa murskata, sillä puolen litran paloilla jäähtymiseen meni edelleen yli 15 minuuttia.

Kavereitten kanssa kaapissa
Satsin koko piti olla 4,5 litraa, mutta kun OG näytti kymmenen pistettä yli tavoitteen, päätin lantrata sitä vielä puolella litralla. Viiden litran satsin kanssa se asettui 1.050 hujakoille. Hiivan mukana tuleva pari desiä nestettä heittänee lukemaa vielä vähän alaspäin, mutta sillä nyt ei liene väliä kun aprikooseista saatavia sokereita ei kuitenkaan pysty mittaamaan mitenkään järkevästi.

Rehydroidut aprikoosit kakkosastiassa...
Neljä päivää käytyään pääkäyminen näytti olevan loppumassa, eli vesilukko pulputteli melko harvaan tahtiin. Tässä vaiheessa pilkoin aprikoosit, keitin vähän vettä ja laitoin ne kiehuvaan veteen siinä toivossa että niistä suurempi osa pöpöistä kuolisi. Sijoitin aprikoosit nesteineen sekundäärikäymisastiaan ja lapposin oluen päälle. Uudesta sokerista innostuneena hiiva lähti uudelleen pulputtamaan, jonka jälkeen pullo sai odotella käymiskaapissa rauhassa asiallisen ajan.

...muodostavat vaikean kerroksen pohjalle
Kolmen viikon jälkeen sitten pulloihin. Lappoaminen oli aika tuskaista hommaa sillä aprikoosinpalat eivät laskeudu kiltisti pullon pohjalle kuten hiiva vaan leijuskelevat pienimmänkin virtauksen vietävänä. Yritin välttää biusojen pääsyä pullotusämpäriin mutta kyllä sinne useampikin uiskenteli. Pullotuksen jälkeen parin päivän päästä pohjalla on edelleen hyvin irtonainen kerros aprikoosimujua. Ei varmaan saa näitä kaadettua puhtaasti lasiin saakka.

Vaan kun maistiaisille saakka päästiin, oli sakat painuneet aika mukavasti pohjalle. Ei ole sellainen tiivis hiivakakku kuten muissa oluissa, mutta kyllä se jonkin verran pohjalla pysyy. Jos haluaa kaiken pulloon jättää, saa kyllä aika ison osan putelista jättää kaatamatta.

Lasi vehnää
Jos kaatamisen kanssa on liberaalimpi, saa palkakseen hiivaisampaa olutta. Parempaa tämä olisi siis jos kaikki hiivat saisi jätettyä pullon pohjalle, mutta ei se pilalle mene pienestä määrästä. Maku on liian hiivaisuuden lisäksi aika ohut. Aprikoosi kyllä maistuu ja kenties vehnäkin jos oikein yrittää kaivaa. Pari pinnaa lisää makeutta ei olisi haitannut. Humalavalinnaksi Fuggles ei ehkä ole paras mahdollinen, sillä sen ruohoisa maku ei jotenkin sekoitu aprikoosin kanssa. Humalaa on tässä tosin niin vähän että sitä saa hakemalla hakea makunystyröiden perältä. Kaikenkaikkiaan kuitenkin helposti kulautettava olut, joka maistuu vaikkapa saunajuomana. Raikas ja yllättävän kuivan makuinen. Runsas hiilihapotus saattaa vaikuttaa asiaan. Toista satsia ei kuitenkaan varamaan tule tehtyä kun paljon parempiakin on pantu tässä matkan varrella.


Nakupelleinä veikkoja vierelläin / löylynlyömänä hikoillen...