perjantai 11. joulukuuta 2009

Pakastepizzaa

Oli tässä joku aika sitten pizzatalkoot. Homman ideana oli tehdä pizzaa sen verran suuri satsi että sitä riittäisi pidemmäksikin aikaa. Pakastin nimittäin toimii pizzojen säilyttämiseen yllättävän hyvin.

Homma toimii sillä tavalla että kasataan pizza, aivan niinkuin normaalistikin, mutta sen sijaan että se lykättäis uuniin, laitetaankin se kertaalleen käytettyyn pizzalaatikkoon ja sijoitetaan suuren arkkupakastimen puolelle odottamaan sitä että pizzan himo iskee kymmenen jälkeen kun alakerran lafka ei enää suostu myymään ravintoympyröitä.

Tätä monimutkaista prosessia havainnollistaakseni otin kuvasarjan josta ilmenevät lähes kaikki kriittiset vaiheet.

1. Kaulitaan pizzapohja. (paikataan kuvassa näkyvä reikä!) Jolle minulla ei ole mitään oikeaa reseptiä. Siitä tulee hyvä kun laittaa 5 desiä jauhoja (riittää 3-4 pizzaan) ja pussin kuivahiivaa ja teelusikallisen suolaa. Lämmintä vettä lisätään joku kolme desiä kunnes taikina on "sopivaa" (eli aika löysää ja tarttuu taikinakoukkuihin). Annetaan kohota ja alustetaan puolella desillä öljyä ja sopivalla määrällä jauhoja pizzataikinaksi. Kaulimiseen mulla ei myöskään ole vieläkään kunnollista kalua, joten joudun nysväämään joko pulikalla tai ala-asteella tekemälläni kaulimella. Pitäis käydä leikkimässä sorvin ja koivuhalon kanssa...



2. Levitetään tomaattikastike. Joka sekin vedetään lonkalta joka kerta. Tärkeitä pointteja on sipulin kuullottaminen ja tomaattikastikkeen keittäminen kasaan. Yksi sipuli, yksi tomaattimurska, yksi pyrepurkki, hyvä tulee. Maustetaan valkosipulilla, suolalla, mustapippurilla, korianterilla, paprikalla, basilikalla, oreganolla, etikalla, soijakastikkeella ja sokerilla. Punkulla jos sitä sattuu kaapissa lojumaan. Ei se niin nökönuukaa ole.



3. Asetellaan täytteet. Jotkut heittelee täytteet miten sattuu, minä asettelen ne kirurgisen tarkasti jotta kaikissa paikoissa on varmasti yhtä paljon. Ei sekään niin nökönuukaa ole, kunhan on just eikä melkeen.

Tämän yksilön täytteiksi päätyivät kestosuosikkini salami (myydään lähikaupassa nimellä meetwursti, tähän satsiin päätyi kaupan halvin vaihtoehto, mutta vastaisuudessa palaan takaisin atrian valkosipulimeetwurstiin joka on hyvää)...



...kinkku...




... ja ananas.


4. Kuorrutetaan juustolla. Itse olen tykästynyt kermajuustoihin kuten Oltermanniin tai sen kaltaisiin tuotteisiin. Haaveena on tietysti että sais tehtyä pizzan itse tehdystä juustosta, mutta siihen on vielä vähän matkaa. Ihan ok juustoja on jo saanu aikaseksi, mutta jotta niillä voisi kruunata pizzan, on vielä tuotekehiteltävä. Ajattelin että jos sais aikaan sekoituksen mozzarellaa ja cheddaria niin niillä sais varmasti hyvän pizzan. Tänään kuitenkin kuorrutteena halpiskermajuusto.


5. Ja sitten ei muuta kuin laatikkoon. Tai uuniin. Tämän päivän saldo oli viisi pakastepizzaa ja kolme paistettua pizzaa. Pakastepizzojen ongelma on siinä että pizzojen kulutus lisääntyy valtavasti kun niitä on tarjolla. Joten kyseiset herkut ei kauaa säilyneet pakastimessa. Eipähän päässeet ainakaan pilaantumaan. Tosiaan yllättävän vähän siitä huomaa että se on pakastimessa käyny. Juusto ei ole ihan yhtä mehevää, mutta tarjolla on silti tuoretta tavaraa joka pätkii kaupan kaman mennen tullen ja valmistuu kymmenessä minuutissa (kunhan uuni on lämmin, eli meillä noin tunnissa...)

Semmosia. Päivän maut olivat siis edellämainittu kinkku-ananas-salami, aina yhtä herkullinen kylmäsavulohi-mozzarella (toimii tuoretomaatilla tai ilman) jonka päälle revitään heti paistamisen jälkeen tuoretta rucolaa, sekä simppeli feta-paprika. Viimeiseen sentään on käytetty ihan itse tehtyä fetaa joka taitaa alkaa olla jo pari kuukautta kypsynyttä ja varsin oivaa kamaa.

Mulla on pizzakiven virkaa toimittamassa joku kivenmöhkäle jonka olen käynyt näytepalana hakemassa bauhausista. Pikkusen pieni se on (30x30cm) mutta vaan pikkuisen. Sen verran halpa oli myös että pitäis käydä ostamassa pari lisää niin vois nostaa pizzan kivineen pois uunista, jolloin pohjasta tulis vielä entistä rapeampi. Mutta hyviä tulee näinkin, täydellä höngällä grillivastusten alla.

Tällä kertaa ei tullut tehtyä barbecue-kana-maissi-banaani-pizzaa, joka myös kuuluu pidempiaikaisiin suosikkeihin. Ja edelleen on kokeilematta se neljän juuston pizza. Tarttee tehdä lisää pizzoja...