perjantai 25. heinäkuuta 2008

Miilunpolttajan pasta



Pikaruoaksi piti saada pastaa. Klassinen spaghetti carbonara tehdään ilmeisesti italialaisittain ilman kermaista kastiketta, jolloin se koostuu paistetusta savukyljestä, spagetista ja mustapippurista. Täyteläisyyttä antaa mukana tarjoiltava kypsentämätön kananmunan keltuainen. Näin Internet minulle kertoi.

Internet kertoi myös että minun himoamani kermaisen kastikkeen saa aikaiseksi yhdistämällä kermaa, kananmunia ja parmesaania ja lorauttamalla tämän pastan päälle jähmettymään.

Internetin äärettömään ruokaohjearkistoon turhautuneena heitin lopullisen reseptin hatusta.


Miilunpolttajan pasta kahdelle

8 rullaa Rainbown erinomaista munapasta-tagliatellea

1 paketti pekonia (120g)
1 dl kermaa
riittävästi (1,5dl) pecorino-juustoraastetta
2 munaa
mustapippuria maun mukaan

Laitetaan pasta kiehumaan runsaaseen veteen. Munat, kerma ja juusto sekoitetaan ja maustetaan runsaalla mustapippurilla. Pekonit paistetaan pannulla rapeaksi, valutetaan ylimääräinen rasva pois ja pilkotaan suupaloiksi. Kun pasta on vähän vaille kypsää, se valutetaan. Otetaan tulet pois kattilan alta ja palautetaan pasta munamassan ja pekonien kanssa takaisin kattilaan vielä lämpimän levyn päälle. Jälkilämpö riittää hyvin hyydyttämään munamassan kermaiseksi kastikkeeksi. Käännellään ettei pohjalle pääse muodostumaan munakaspalasia.



Lautaselle päästyään pasta sai koristeeksi pari lehteä basilikaa, viipaloituja tomaatteja ja lisää juustoraastetta. Annoksesta jäi pieni satsi vielä seuraavallekin päivälle.

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Eisbein



Kaupasta löytyi halvennuksessa possun nilkkapaloja, joten minun kerrassaan täytyi tehdä niistä eisbein. Pitkällinen etsintä tuotti todella heikosti reseptejä, joten päädyin yhdistelemään.

Eisbeinin keitin runsaassa vedessä, jonne olin pilkkonut yhden sipulin, kolme porkkanaa ja yhden hunajanauriin. Mausteeksi meni pari laakerinlehteä ja kymmenkunta mustapippuria. Suolan taisin taas unohtaa. Keittoaika oli pienesti vajaa kolme tuntia. Kun possu oli kypsynyt mukavasti, pistin sen uunivadille ja valelin grillivastuksen alla voin ja fariinisokerin seoksella. Tulos oli rapea ja täyteläinen.

Hapankaalia varten paistelin pilkottua sipulia voissa pannulla ja lisäsin sinne sitten Hakaniemen hallista ostettua valkosipulihapankaalia. Mausteeksi mustapippuria, laakerinlehtiä ja katajanmarjoja. Kun näitä oli paisteltu sen verran että hapankaalikin oli saanut vähän väriä, kaadoin mukaan pari desiä valkoviiniä ja annoin hautua. Hapankaali olisi varmaan ollut parempaa jos olisin tehnnyt sen edellisenä päivänä, mutta hyvää siitä tuli näinkin.

Potaatit halkaistiin kahdeksaan osaan, öljyttiin, suolattiin ja laitettiin uuniin.

Lopputulos oli erinomainen iltapala, josta jäi vielä seuraavallekin päivälle. Wotkinsin sinappi ei istunut tähän ruokalajiin (tai ruokailijaan) kovin hyvin. Liian makea ja mieto. Pitää hankkia jotain tyjyä, täyteläistä tavaraa ensi kerraksi.