tiistai 28. lokakuuta 2008

Syyskakku



Ystäväni tilasi minulta kakun bileisiinsä ja minä tietysti inookkaana jauhopeukalona siihen että totta kai. Kakulle oli annettu määreeksi että kolmekymmentä henkeä siitä tulisi syömään, joten aika kookas olisi syytä olla. Minähän en tiedä kuinka iso on kolmenkymmenen hengen kakku, kun minua ihmetyttää ne konditorioiden ikkunoissa olevat leivosta muistuttavat viritelmät joissa lukee että se on kymmenelle hengelle. Turvallinen veikkaus oli kuitenkin että tavallinen vuokaan leivottu kakku ei tulisi riittämään.

Laskin siis Stetsonin kaavalla että kolmesta uunipellin kakkulevystä koostettu komeus olisi aika jämpti kolmellekymmenelle hengelle. Internetistä katsoin että kuuden munan kakku menisi mukavasti uunipellilliselle. Ja sitten ei muuta kuin vatkaamaan. Tässäkin hommassa tuli yleiskonetta ikävä. Hitto kun ne ovat vaan niin kalliita...


Kakkupohja
yksi uunipellillinen

6 munaa
250g sokeria
250g jauhoja
50g voita

Uunipelti vuorataan leivinpaperilla. Voi sulatetaan ja annetaan jäähtyä. Munat ja sokeri vatkataan huolellisesti valkoiseksi vaahdoksi. Jauhot ripotellaan joukkoon ja käännellään nuolijalla vaahdon sekaan. Lopuksi lisätään jäähtynyt voisula. Kaadetaan pellille ja paistetaan 225°C 10-15min eli kunnes kypsä.


Yllämainittuja pellillisiä tein siis kolme kappaletta, joista yhden värjäsin kanelilla tummaksi. Sitten vaan länttäämään täytteitä päälle. Meikäläisen kakku koostettiin syksyisistä mauista



Ensin kostutin kakkulevyut. Tähän tarkoitukseen käytin simaa, kun sitä nyt sattui kaapissa olemaan valmiina. Sitten vatkasin 4dl kermaa vaahdoksi ja sekoitin se isoon purkilliseen (500g, kai) rahkaa. Sokeria ei tarvita. Sitten otin puolet seoksesta ja survoiin sekaan puolukoita. Määrää ei voi tietää kun niitä vaan kaapi kouralla viiden kilon laarista. Sitten vaan ensimmäisen kakkulevyn päälle vierekkäin omatekoista omenahilloketta ja puolukkarahkaa.



Toinen levy päälle ja loput rahkaseoksesta siihen pinnalle. Päälle taas puolukoita ja niiden kaveriksi muita marjoja, tässä tapauksessa mansikoita, mustaherukoita, karpaloita ja mustikoita. Lisäsin päälle vielä marsipaanimuruja kun niitä oli edellisestä kakkuprojektista jäänyt ylitse.



Kolmas levy siihen ja homma alkaakin olla taputeltu. (Kylläpä nyt on suttuisia kuvia taas tullut) Koristelua varten vatkasin vielä pari desiä kermaa (johon hieman sokuria sekoittelin myös) ja levitin sen ohueksi kerrokseksi kakun reunoille. Kakun päälle levitin lisää omenasosetta raidoittain ja pursutin väleihin kermavaahtoa. Yritin tursotella jotain hienoa koristekuviotakin mutta ehkä siitä ei kannata mainita sen enempää. Lopuksi päälle artistiseen tyyliin ripoteltuja puolukoita ja se on siinä.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Jota


Hapankaali-innostus jatkuu edelleen keittojen merkeissä. Tällä kertaa makumatkasin slovenian puolelle, josta löytyi tämä erinomainen tukeva peruskeitto. Reseptin bongasin Kari Klemelän weppisivulta, jossa näytti olevan muutakin Slovenia-aiheista juttua.

Itse keitto koostuu yksinkertaisista ja houkuttelevista osista: on hapankaalia, savupotkaa, papuja ja perunoita. Jännäksi tämän tekee se että perunoista tehdään ensin muussi joka sekoitetaan keittoon antamaan sakeutta sopalle.

Koska hyvää perusruokaa kannattaa olla kaapissa sen verran että ei tarvitse ihan heti olla uutta satsia keittämässä, tein soppaa tupla-annoksen. Sitä paitsi savupotkat painavat about kilon kappale joten semmoinen on kätsyä iskeä kokonaan keittoon.


Jota

1 kg hapankaalia
400 g ruskeita, kuivia papuja
800 g perunoita
1 savupotka (n 900g)
reilu loraus oliiviöljyä
2 rkl vehnäjauhoja
6 kynttä valkosipulia
suolaa
pari laakerinlehteä
juuri rouhittua mustapippuria
reippaasti persiljaa

Keitto alkaa papujen liotuksella yön yli. Liotetut pavut laitetaan uudessa vedessä kattilaan ja keitetään kypsiksi.

Toisessa kattilassa keitetään hapankaalia ja savupotkaa kunnes liha irtoaa luusta helposti. Potka nostetaan kattilasta ja poistetaan nahka sekä luut. Ne voi säilyttää jos on keittelemässä lihalientä, sillä niistä tulee vielä mukavaa savuisuutta toisellakin keittokerralla. Liha paloitellaan pieniksi.

Kuoritut perunat keitetään kypsiksi ja muussataan nuijalla tasaiseksi.

Pavut ja hapankaali keitinvesineen yhdistetään ja maustetaan suolalla, pippurilla, laakerinlehdillä ja persiljalla. Annetaan muhia parikymmentä minuuttia.

Valkosipulisuurus valmistetaan kuullottamalla ensin hienonnettua valkosipulia oliiviöljyssä hetken aikaa ruskistamatta sitä ja lisäämällä sen jälkeen jauhot. Päälle keittolientä tai perunoiden keitinvettä sen verran että saadaan aikaan kastike, joka sekoitetaan mukaan keittoon.

Lopuksi lisätään joukkoon vielä perunamuussi ja lihat. Tarkistetaan maku ja annetaan hautua vielä hetken aikaa jälkilämmöllä. Soppa on siitä oivaa että monien muiden haudutusruokien tavoin sen maku vain paranee jääkaapissa odottaessa.





Soppaa tuli tästä reseptistä sen verran reilusti että isompi kattila olisi ollut tarpeen. Ihan ei yli mennyt neljälitraisestani mutta tuli isoa kattilaa ikävä tätä hämmennellessä. Tuhtia sapuskaa kyllä on, josta lähtee nälkä ihan santsaamattakin.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Borssi


Päätin tehdä borssikeiton. Sellaistakaan ei ollut tullut aikaisemmin kasattua yksinään, joten reseptiä vailla oltiin taas. Taannoinen innostukseni hapankaaliin johti tietenkin hapankaalisen borssiohjeen hakemiseen. Ketun Keittiössä viime vuonna kokattu soppa kuulosti juuri siltä mitä olin hakemassa joten etsintä päättyi siihen.

Aineksia viritettiin budjettiystävälliseen suuntaan, vaikka halpaa sapuskaahan tämä on joka tapauksessa. Keitosta tuli todella maukasta ja resepti meni suoraan lempparikansioon. Hunajan kanssa kannattaa näköjään olla varovainen, sillä meikäläisen kaksi ruokalusikallista aiheutti melko makean borssin. Hunaja on hyvää :)

Pitää jossain vaiheessa kokeilla myös tuorekaalista tehtyä borssia joka kai, ehkä, kenties, on traditionaalisempi tapa kyseistä keittoa väsätä. Seuraavaan annokseen pitää myös tehdä omat smetanat. Tämä satsi tuli nautittua ranskankerman kanssa, joka oli sekin hyvää.


Borssi

1 pkt (700g) karjalanpaistia
2 sipulia
2 porkkanaa
2 persiljanoksaa
10 maustepippuria

8 punajuurta
3 porkkanaa
1 tlk hapankaalia
2 laakerinlehteä
1 tlk tomaattipyreetä
2 rkl hunajaa
1/2 sitruunan mehu
suolaa

Liemiainekset laitetaan kattilaan ja peitetään kylmällä vedellä. Kuumennetaan kiehuvaksi ja kuoritaan vaahto pois. Annetaan muhia hiljaisella tulella kaksi tuntia. Hautunut liemi siivilöidään, ja lihat otetaan talteen.

Punajuuret ja porkkanat suikaloidaan ohuiksi tikuiksi. Punajuuria ja laakerinlehteä keitetään liemessä kunnes ne alkavat pehmetä. Porkkana, kaali ja tomaattipyre ja hunaja lisätään joukkoon ja keitetään kunnes porkkanat alkavat pehmetä. Lihat lisätään joukkoon soppa keitetään kypsäksi. Maustetaan lopuksi suolalla ja sitruunamehulla. Tarjoillaan smetanan kanssa.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Uutta suoleen



Tämä makkaranteko on sen verran kivaa että siitä alkaa muodostua pikkuhiljaa tapa. Kolmas kerta puhui yhtä totta kuin kaksi edellistäkin, pötkylät olivat maukkaita. Tällä kertaa pääsi jopa suoli loppumaan kesken kun kahta lajia laitettiin.

Jo ensimmäisestä makkaranpaistokerrasta on ollut mielessä tuo maksamakkaran tekeminen. Innoittajana tähän on ollut unkarilainen májas hurka, jonka vuoksi on varmaan matkustettava taas joskus Budapestiin. Mistään ei niin maukasta maksamakkaraa löydy. Tämän päivän resepti oli kuitenkin suomalaiskansallisempi ja täyte muistutti enemmän maksalaatikkoa. Resepti on edelleen siitä Gourmet-lehdestä jonka numeroa en pysty muistamaan. Toinen satsi oli lihaisampi. Paprikaisten pekonimakkaroiden resepti tuli omasta hihasta.

Koska blogini aktiivisin kommentoija pyysi tarkempaa pictoraalia makkaranteon prosessista, seuraa timmiä kuvasarjaa horjuvalla käsivaralla otettuna nokialaisella kameralla. Kuten kaikki tässä julkaisussa käytetyt laatuotokset. Sitä saa mitä tilaa, ja vähän muutakin.



Makkaranteko alkoi taas hankkimalla possunsuolta Chef Wotkinsilta, josta sitä saa kätsysti muovin päälle pujoteltuna.



Sen jälkeen kasattiin ainekset maksamakkaraan,



mitataan, silputaan, jauhetaan, paistetaan, kaadetaan kulhoon



ja sekoitetaan taikinaksi. Heitetään hautumaan jääkaappiin.



Sitten hyökätään lihan kimppuun. Synnynnäiset kokinvaistoni sanoivat että lihaa on jauhettava myllyssä vaikka se olisikin valmista jauhelihaa. Mitä makkarantekoa tämä muuten muka olisi. Niinpä nautasika sai jyllätä koneen lävitse ja kyllähän siitä paljon tasaisempaa tulikin.



Sitten kasattiin paprikapekonimakkaran ainekset



ja sekoitetaan taikinaksi.



Sitten olikin jo aika virittää suoli myllyn nokkaan ja valmistautua toiseksiparhaaseen vaiheeseen: täyttämiseen. Homma hoitui taas mallikkaasti kun yksi käänteli kampea ja mätti taikinaa koneeseen samalla kun toinen otti vastaan muodostuvaa makkaraa.



Suolen loppuessa kesken sitä ladattiin suuttimeen lennosta. Ei tarvinnut irroitella mitään, senkun vaan pujotteli päälle.



Viimeisiä viedään. Se mitä mylly ei enää saa veivattua suuttimesta läpi, survotaan käsivoimin.



Lopuksi sitten solmut päähän ja kieputellaan pötkö makkaroiksi. Aika runsaasti kierrettä saa olla että kestävät siirtelemisen ja keittämisen aukeilematta.



Valmiit makkarat keitetään pikkuisen poreilevassa vedessä kypsiksi samaan tapaan kuin kaupan nakitkin.



Lopuksi keitetyt makkarat paistetaan pannulla kauniin ruskeiksi. Kunnollinen satsi kootaan makkaroista, uuniperunoista, hapankaalista ja raikkaasta salaatista. Kyllä kelpaa.


Maksamakkara
(alkuperäisessä reseptissä rusinamakkara)

1 pkt (400g) possunkylkeä
350 g naudan maksaa
2 munaa
2 dl ohrasuurimoita
1 sipuli
0,5 dl siirappia
1 dl rusinoita
inkivääriä
meiramia
valkopippuria
suolaa
1/2 dl vettä

Maksa ja possunkylki jauhetaan myllyssä. Sipuli silputaan ja kuullotetaaan, ohrasuurimot keitetään irtonaisiksi. Kaikki ainekset sekoitetaan.


Maksamakkarasta tuli mehevää ja hyvää. Kuten reseptistä saattaa arvata, maku muistuttaa aika paljon maksalaatikkoa. Voidaan tietysti kyseenalaistaa että paraneeko maksalaatikko kun sen pakkaa pötkylöiksi, mutta maistuvia paketteja ne joka tapauksessa on. Puolukkasurvosta sivuun niin näillä on hyvä mennä.


Paprikapekonimakkara

700g nautasikajauhelihaa
400g naudan jauhelihaa
1 pkt (140g) pekonia
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
3 rkl paprikaa
2 dl punaviiniä
1 muna
suolaa

Nautasika jauhetaan myllyllä tasaiseksi. Sipuli kuullotetaan ja valkosipuli lisätään sekaan, annetaan maustua hetki ja jäähdytetään. Nautasikaan sekoitetaan sipulit, muna, viini ja mausteet ja seos sekoitetaan tasaiseksi. Lopuksi lisätään joukkoon suikaloitu pekoni ja naudan jauheliha.


Näistä pääsi nyt tulemaan kuivaa ja jotenkin karkeaa. Ei pysy massa kasassa. Plus että paprikaa on ihan liian vähän, ei se meinaa maistua ollenkaan. Mietoja ovat. Viritystä vaatii tämä resepti. Ensi kerralla siis paprikaa lisää, josta ainakin osa paistettakoon sipulien kanssa rasvassa. Liha marinoitumaan etukäteen. Pekonit isompina paloina, sillä nyt ei biusat meinanneet tulla kyrsästä esiin ollenkaan. Samoin kävi naudan jauhelihalle, sekoittui liian tasaiseksi massaksi jolloin sattumia ei ole juuri lainkaan. No kyllä ne silti kauppansa tekee.

Tätä rakenneongelmaa pohtiessani kysyin taas neuvoja ylimmältä opettajaltani, kaikkitietävältä internetiltä. Löysin lontoon kieltä puhuvan foorumin jolla oli paljon hyviä neuvoja. Kyseinen saitti suosittelee leivänmuruja käytettäväksi mehevyyden ja rakenteen aikaansaamiseksi. Myös taikinan vaivaaminen vaikuttaisi olevan ihan tieteellistä toimintaa. Laitetaan korvan taakse. Sausagemaking.org ei itsessään ollut kummoinen, lähinnä kaupallinen saitti, mutta heidän fooruminsa on sitäkin avuliaampi.

Voinen luottavaisesti todeta että tämä ei jää tähän. Riistamakkara on ainakin vielä kokeilematta, samoin mustamakkara ja mainitsemani unkarilainen májas hurka sekä kaverinsa mustanmakkaran kaltainen véres hurka. Puhumattakaan makkaran säilömisestä vaikkapa laukkaan taikka sen savustamisesta tai kuivaamisesta. Voi voi. Edellisestä satsista ei ole vielä syöty kuin puolet ja uutta tekee mieli kokeilemaan. Sellaista on elämä. Pakko varmaan mennä syömään.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Kameran arkistoista



Mitä kaikkea sieltä kameran sisältä löytyykään. Nämä herkkupalat syntyivät siis edellisen teksmekspostauksen tortillanjäänteistä. Kuten itse tekstissä mainitsin, niistä tulee maukkaita quesadilloja laittamalla väliin juustoa ja paistamalla pannulla. Inspiroiduin kuitenkin superquesadilloista joten iltapalakseni väsäsin hieman viritettyjä lättysiä. Mustapapuja ei ollut, enkä niistä niin erityisesti välitä, joten panostin pinaattiin.


Pinaattiquesadillat

1 pkt (150g) pinaattia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tl paprikaa
2 tl juustokuminaa
mustapippuria
suolaa
juustoraastetta
8 tortillaa

Sipuli hakataan pieneksi ja kuullotetaan pannulla. Mausteet lisätään ja annetaan maustua hetken aikaa. Lopuksi laitetaan pinaatti ja haudutellaan hetken aikaa.

Tortillan päälle laitetaan juustoraastetta (minä käytin Pohjanpoikaa joka pääsi loppumaan, joten jatkoin mozzarellalla), pinaattiseosta ja vielä vähän lisää juustoraastetta. Asetetaan toinen lätty päälle ja painetaan tiiviiksi ja ohueksi.

Paistetaan pannulla ilman rasvaa sen verran että juusto pääsee kunnolla sulamaan. Kerroslättyä kannattaa painella tiiviiksi myös paistamisen aikana. Leikataan kahdeksaan osaan ja asetetaan tarjolle kuumana.


Oma annokseni koostui pinaattiquesadilloista, salsanjämästä ja ranskankermasta. Toimivat hyvin yhdessä.

torstai 2. lokakuuta 2008

Hampurilaisateria



Nonnih. Tämän viikon (tai itse asiassa viime viikon) isompi proggis oli sitten hampurilaisateria. Taisin jossain vaiheessa uhotakin tällaisen tekeväni. Ja nyt oli sen aika.

Hampurilaisista innostuin ihan jo tuossa jokin aika takaperin, en muista mitä surffatessani. Sattui sitten vaan löytymään weppisivu jossa analysoitiin tällaisen Very American Hamburger -konseptin rakennetta. Ei löytynyt saittia enää, mutta kovasti siinä ylistettiin piffin muhkeutta, sämpylän pehmeyttä ja ranskalaisten tuoreutta. Kyytipojaksi halusivat ehdottomasti tarjota pirtelön. (Ai niin, pirtelöjuttuja surffatessanihan minä sen löysinkin :)

No tuumasta toimeen. Tulostavoitteeksi määrittelin hampurilaisaterian johon kuuluisivat itse hamppari sekä ranskalaiset. Optionaalisena lisänä pirtelö. Ja mitään valmistuotteita ei tietenkään käytetä.

Hampurilaisen täytteeksi voi tietenkin valita ihan mitä vaan. (Minä niin tykkään sapuskasta jonka voi täyttää haluamallaan tavalla.) Jotkut panostaa hillittyyn kokonaisuuteen jossa on yksi päämaku ja kenties sitä korostava sivumaku. Minä en. Mun hamppikseen menee kaikkea. Tällä kertaa sämpylän väliin päätyi itsestäänselvän pihvin lisäksi majoneesia, salsaa, cheddaria, karamellisoituja sipuleita, pekonia, tomaattia ja salaattia. Okei, ei ihan kaikkea, mutta hampurilainen kuitenkin pitää pystyä syömään käsin. Haarukat on hienostelijoille. Ranskisten kanssa maistui omatekoinen ketsuppi.




Hampurilaissämpylät

2,5 dl lämmintä (40C) vettä
30g huoneenlämpöistä voita
1 muna
450 g vehnäjauhoja
50 g sokeria
1 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa

munanvalkuainen
seesaminsiemeniä

Kuivahiiva ripotellaan lämpimään veteen ja annetaan sen heräillä viitisen minuuttia. Sekoitetaan kaikki ainekset kiinteäksi taikinaksi jota vaivataan kymmenisen minuuttia. Kohotetaan tunnin verran tai kunnes taikina on tuplannut tilavuutensa.

Taikina jaetaan neljään osaan jotka pyöritellään sämpylöiksi. Valmiita sämpylöitä voi vielä lytätä vähän littanaksi. Annetaan kohota liinan alla puolisen tuntia. Lämmitetään sillä aikaa uuni 190 asteeseen.

Suditaan sämpylöihin munanvalkuaista ja ripotellaan pinnalle seesaminsiemeniä. Paistetaan kunnes kypsiä ja kauniin ruskeita, eli noin 15 minuuttia. Annetaan jäähtyä ritilän päällä.


Tämän erinomaisen reseptin originaali löytyi Rosa's Yummy Yums -blogista. Rosa vaan jostain kumman syystä halusi tehdä kovin pieniä purilaisia. Isoon mahaan menee iso purilainen. Päätin myös käyttää munan ylijääneen osuuden voiteluun sen sijaan että olisin ottanut uuden keltuaisen. Maailmassa on suhteettoman paljon kysyntää keltuaisille verrattuna valkuaisiin. Joka tapauksessa: erinomainen burgerisämpyläresepti.




Hampurilaispihvit

400g naudan jauhelihaa
1 kananmuna
3 tl sipulijauhetta
2 tl juustokuminaa
3 tl paprikajauhetta
1 tl mustapippuria
1/2 tl cayennepippuria

Kaikki ainekset vaivataan tasaiseksi massaksi. Taikinasta muotoillaan kaksi pihviä, jotka paistetaan nopeasti kuumalla valurautapannulla, pari minuuttia molemmin puolin.


Simppeliä. Ei mitään tarvetta pelleillä korppujauhojen ja nesteiden kanssa. Ne on mureketta varten. Pihvi tehdään lihasta. Myös sipuli on jauheena eikä tuoreena jotta saavutettaisiin mahdollisimman pihvimäinen rakenne. Tässä toimii mielestäni mahdollisimman vähärasvainen jauheliha, sillä siitä tehdyt pihvit eivät kutistu niin paljon paistettaessa. Pihinä sällinä käytin kuitenkin 17% jauhelihaa, kun se oli tarjouksessa. Pitää vaan muistaa leipoa niistä piffeistä puolet leveämpiä kuin mitä haluaa lopputuloksen olevan.





Sinappimajoneesi

1 munankeltuainen
1 rkl etikkaa
3 tl sinappia
1/2 tl valkopippuria
1/2 tl sokeria
3/4 dl öljyä

Kaikki ainekset öljyä lukuunottamatta kaadetaan jääkaappirasiaan tai johonkin muuhun pieneen kippoon. Vatkataan sähkövatkaimella täydellä teholla tasaiseksi ja lisätään teelusikallinen öljyä. Vatkataan öljy osaksi massaa ja sitten lisätään seuraava teelusikallinen. Näin jatketaan kunnes saadaan aikaan kiinteä massa, jolloin öljyä voi ruveta lorauttelemaan vähän isompina annoksina. Koko ajan vatkataan täydellä teholla. Valmis majoneesi on sen verran kiinteää että se ei valu kulhoa käänneltäessä.


Majoneesi kuuluu hampurilaiseen, niin se vaan on. Valkosipulimajoneesi on myös tosi hyvää, mutta nyt oli jääkaapissa tuota omatekoista sinappia niin piti sitäkin saada ujutettua mukaan purilaiseen. Paljon muuhun kuin purilaisiin en majoneesia käytä joten teen tällaisia nysäsatseja. Eipähän mene pilalle ja saa joka kerta kokeilla jotain uutta. Tässä majoneesissa on kivassa tasapainossa sinappi, etikka ja sokeri.


Karamellisoidut yrttisipulit

2 sipulia viipaloituna
voita paistamiseen
1 rkl hunajaa
1 rkl ruokosokeria
2 rkl viinietikkaa
3 kynttä valkosipulia
1/2 tl paprikajauhetta, timjamia, oreganoa, basilikaa, rosmariinia ja mustapippuria
suolaa

Mausteet jauhetaan morttelissa hienoksi seokseksi. Voi sulatetaan pannulla ja sipulirenkaat kuullotetaan kellertäviksi. Lisätään valkosipuli ja mausteseos. Voita pitää olla sen verran että seos ei pääse kuivaksi. Annetaan maustua hetken aikaa ja lisätään hunaja, sokeri ja etikka pienissä erissä. Paistellaan kunnes sipulit ovat peittyneet tahmealla kuorrutuksella.


Nämä oli ensi yrittämä meikäläiselle, muttei viimeinen. Olen itse käyttänyt tuota sokerin ja etikan yhdistelmää paistellessani aamiaiseksi sipulirenkaita, mutta silloin ei tule tehtyä ihan tuollaista makeaa kuorrutetta. Myös yrtit toimivat ihanasti. Tämäkin löytyi Rosan blogista hieman raflaavammalla nimellä.

Muista osista ei sen kummempia reseptejä tarvittane. Pekonit paisteltiin rapeiksi, kasvikset viipaloitiin, juusto höylättiin ja salsapurkki avattiin. Perunat hakattiin ohuiksi lohkoiksi ja upotettiin kuumaan rasvaan (joka jäähtyi liikaa kun ahne kokki yritti keittää liikaa ranskiksia kerralla, lopputuloksena ei-niin-rapeat-mutta-kyllä-rasvaiset ranskalaiset) jossa ne saivat ruskistua. Talouspaperivalutuksen kautta suolaukseen ja lautaselle. Ei siinä sen kummempia.



Sitten kun kaikki on melkein valmista, niin olisi tarkoitus saada kasattua se hampurilaisateria. Tämähän alkaa sillä että halkaistaan lämpimät sämpylät terävällä veitsellä ja paistetaan leikattu pinta kuumalla pannulla rapeaksi. Sitten mestarikokin valitsemassa järjestyksessä kasataan kaikki edellämainittu näpsäkästi torniksi ja isketään kansi päälle. Lautasen syrjään kasa franskiksia ja kunnon kaato kotitekoista ketsuppia. A vot. Kalpene kateudesta McDondald's.

Koko homman suurin haastehan on saada kaikki kypsäksi ja kuumaksi juuri samaan aikaan. Itse laitoin pihvit paiston jälkeen uuniin pysymään lämpimänä sillä aikaa kun sähelsimme ranskalaisten kanssa. Uunissa sai sitten samalla lämmitettyä sämpylät ennen pannulla paistamista. Taas on kätsyä kun on useampi niin toinen voi heilua purilaisten kanssa samalla kun toinen jonglööraa kuumia perunoita.



Niin ja tietysti piti pistää se milksheikki tulemaan. Kun nyt sattui pakkasessa olemaan jäätelöä ja mansikoita. Itse asiassa niin pervolta kuin tämmöinen kombo kuulostaakin, niin se toimi yllättävän hyvin. Pirtelö on raikas, kylmä ja makea mikä on mahtava vastapaino purilaisen raskaalle, lämpimälle suolaisuudelle. Olis tehnyt pirtelön vielä jugurttiin niin olis rokannu yhellätoista.




Mitä tästä kaikesta sitten opimme? Hampurilainen ei ole pikaruokaa...