tiistai 30. syyskuuta 2008

Hapankaali punakaalista


Innostuin kovasti Pastanjauhannan hapankaalipostauksesta että pitihän sitä nyt itse ruveta touhuamaan myös. Ihan siksi että Unkarissa tuli syötyä herkullista hapatettua punakaalia, päätin itse tehdä oman satsini punakaalista.

Prosessi alkoi tietysti aiheeseen tutustumisella uskollisen internetin avulla. Hämmästystähän siitä seurasi. Yksi ohje käskee käyttämään ilmatiivistä astiaa, toinen vesilukkoa. Yksi sanoo että kantta ei saa avata ja toinen käskee kuorimaan vaahtoa pois pinnalta. Suurin osa käskee viemään kaalin kahden päivän jälkeen viileämpään, mutta osa tekee kaalinsa huoneenlämmössä. Ota noista nyt sitten selvää.

Minä käytin nyt sitten kannella varustettua ämpäriä ilman vesilukkoa ja vein kaalit kolmen vuorokauden huoneenlämmön jälkeen parvekkeelle, jonka lämpötila vaihtelee vuorokauden mukaan. Saa nähdä mitä tapahtuu. Sisälle en ole kurkkinut. Kahden viikon parvekesäilytyksen jälkeen vien sen varmaan kellariin, jossa on kuutisen astetta. Siellä se saa sitten muhia jouluun asti.


Hapankaali punakaalista

3 kg punakaalia
3 porkkanaa
3 omenaa
28 g merisuolaa
5 valkosipulinkynttä
10 katajanmarjaa
loraus hapankaalimehua kaupan kaalisatsista

Kaali suikaloitiin ohuiksi, porkkanat raastettiin, omenat ja valkosipulinkynnet paloiteltiin. Kaalia, suolaa, porkkanaa ja omenaa laitettiin ämpärin pohjalle ja hapankaalimehu kaadettiin päälle. Puunuijalla survottiin ahkerasti kunnes mehua alkoi irrota. Lisää aineksia lisättiin sekaan ja survomista jatkettiin kunnes kaikki ainekset olivat pöntössä ja mehua oli irronnut sen verran että massan sai pinnan alle piiloon. Kaalit päällystettiin kokonaisilla kaalinledillä joiden päälle laitettiin lautanen ja lautasen päälle paino. Tässä tapauksessa vedellä täytetty kannellinen kulho.

Kansi päälle ja kolmeksi päiväksi uunin pankolle (tai siis hellan viereen pöydälle) muhimaan ja sitten parvekkeelle pariksi viikoksi. Sieltä matka jatkuu kylmäkellariin kuukaudeksi valmistumaan.


Perunanuija ei todellakaan ollut oikea väline tähän hommaan. Ensi kerraksi hankitaan vaikka koivuhalko, mutta survimella pitää olla vähän enemmän massaa ja ennen kaikkea pituutta jotta siihen saa kunnolla voimaa. Isomman satsin tekeminen olisi mennyt aika tuskaiseksi äheltämiseksi.

Aika näyttää. Jos postaukset loppuu joulun aikoihin niin se tarkoittaa sitä että kaalista tuli myrkyllistä...

Viiden sitruunan sima


Simantekeminen jatkuu. Ihan vaan siksi että sima on hyvää. Tämä satsi on hieman normia sitruunaisempaa, mutta muuten noudattelee fariinisokeripussin ohjetta.

Pönttö ei meinannut lähteä käymään, ilmeisesti siksi että syksy on jäähdyttänyt simanurkkani liian kylmäksi. Kylppärin lattialämmitys hoiti kuitenkin homman kotiin ja sima päätyi pulloihin kahden päivän käyttämisen jälkeen. Sijoitin ne jatkamaan käymistään lasitetulle parvekkeellemme, jonka lämpötila vaihtelee tietysti aika paljon mutta ei mene vielä pakkasen puolelle.

Tästä tuli kyllä nyt ihan laiskanmiehen sima. Olen nimittäin siirtynyt sitruunoiden käsittelyssä raastamisesta kuorimiseen. En tiedä vaikuttaako se makuun, mutta on julmasti helpompaa. Lisäksi tämän satsin kanssa kävi niin että muistin vasta yhden maissa yöllä että pönttö piti pullottaa. Ei sitten millään jaksanut ruveta pesemään kivoja pikkupulloja joten päädyin 1,5 litran limpparipulloihin. Ei se sima vaan oo niistä niin hyvää kuin kerta-annospulloista...


Viiden sitruunan sima

5 sitruunaa
500g sokeria
500g fariinisokeria
8 l vettä
1/4 tl kuivahiivaa

Sitruunoista kuoritaan keltainen osa perunankuorimaveitsellä, jonka jälkeen niistä puristetaan mehu ja hedelmäliha. Molemmat sokerit, kuoret, hedelmäliha ja mehu sekoitetaan kuumaan veteen ja hämmennellään sekaisin. Kun seos on 40-asteista, sekoitetaan joukkoon hiiva. Annetaan käydä ämpärissä kaksi vuorokautta ja pulloissa kunnes valmista.

maanantai 29. syyskuuta 2008

Rukiinen vispipuuro



Kun vispipuuro on niin hyvää, niin pitäähän sitä yrittää virittää. If it ain't broken, fix it. Vai miten se meni? Taannoisessa karjalanpiirakkaprojektissa tuli tehtyä myös puolukkatäytteisiä piirakoita, jotka olivatkin kerrassaan erinomaisia. Niitäkin pitää tehdä pian uudestaan, mutta kun kaikkea hyvää ei millään meinaa keretä väsäämään. On se kumma kun ihminen kuitenkin harrastaa syömistä enemmän kuin mitään muuta...

Näistä piiraksista tuli sitten kuitenkin mieleen että mitäpä jos sitä sotkisi hieman ruista puolukkapuuroon, kun jauhoja jäi useita kiloja kaappiin lojumaan. Tuumasta toimeen.


Rukiinen vispipuuro

2 litraa vettä
2 dl mannasuurimoita
1 dl ruisjauhoja
1,5 dl sokeria
400 g puolukoita (2 pss)

Valmistetaan kuten tavallinen vispipuuro, eli keitetään puolukoista rakenne rikki ja vispataan loput ainekset sekaan. Keitetään kiinteäksi puuroksi jonka annetaan jäähtyä ja vatkataan sen jälkeen kuohkeaksi.


Ihan hyvää tuli tästäkin. Ruis maistuu jonkin verran, mutta miinuspuolena vispipuuron rakenne ei ole enää niin miellyttävä. Kuohkeuden ja raikkauden sekaan on tullut, yllätys yllätys, jauhoisuutta joten puuro tuntuu sakeammalta ja ehkä hieman tunkkaisemmalta.

Originaali on kyllä mielestäni parempaa, mutta erinomainen pika-aamiainen tämä silti on. Pitää vaan muistaa että jääkaapista ei saa olla aamuisin maito loppu.

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Tex-Mex



Yksi pitkäaikaisista lemppareistani on tämmöttinen suomalais-amerikkalais-meksikolainen sekamelska, johon kuuluu tortilloja ja täytteitä. Pöydästä sitten saa kasata mieleisiään fajitaksia.

Tänään oli tarjolla munakokkelia, paputahnaa, jauhelihaa, salsaa, juustoraastetta, tuorevihanneksia (kurkkua, paprikaa, salaattia ja melonia), ranskankermaa ja tietenkin tortilloja. Palanpainikkeeksi oli appelsiinisimaa ja aperitiiviksi nautimme aitoa meksikolaista tequilaa, Reposado Tequila Corralejo. Oli muuten aikaslailla eri tavaraa kuin Sierra Silver...

Guacamole jäi tällä kertaa tekemättä, sillä keskustahelsingin ainoa kauppa josta saa avokadoja joita ei tarvitse kypsyttää kahta viikkoa kotonaan, oli tällä kertaa liian pitkän matkan päässä. Jos joku tietää asematunnelin Kotikonnun lisäksi jonkun paikan niin kuulen mielelläni.




Munakokkeli

1 osa munia
1 osa maitoa
suolaa maun mukaan
voita paistamiseen

Munat, maito ja suola sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Voi sulatetaan paksupohjaisessa kattilassa tai paistinpannulla tiriseväksi ja munamaito kaadetaan päälle. Hämmennellään kunnes massa heroittuu ja annetaan kiehua kuivaksi. Ei anneta ruskistua missään vaiheessa.


Munakokkeli on kiva pehmeä proteiinimassa. Se on helppo tehdä ja sopii fajitaan erinomaisesti. Kun sen paistaa oikeassa voissa, ei tarvita mitään muita mausteita erinomaiseen lopputulokseen. Valkosipulia olen joskus kyllä laittanut, mutta tällä kertaa tuli ihan blankoa.



Tämä herkullisen näköinen mömmö maistuu paremmalta kuin miltä se näyttää. Liekö vika ruuassa vai kuvaajassa...


Paputahna

1 tölkillinen ruskeita papuja
4 siivua pekonia pilkottuna
1/2 (iso) sipuli hakattuna
öljyä paistamiseen
3 tl juustokuminaa
1/2 tl mustapippuria
2 rkl soijakastiketta
loraus punaviiniä
loraus kahvia

Pavut valutetaan ja huuhdotaan. (Jos ei käytä tölkkipapuja, tulee tietty parempaa :) Sipulia ja pekonia ruskistetaan öljytilkassa pannulla. Juustokumina ja mustapippuri sekoitetaan joukkoon ja annetaan paistua hetken aikaa. Mausteet tarvitsevat öljyä jotta niistä irtoaa maku mukavasti ja ne eivät pala. Pavut lisätään pannulle ja hämmennellään seosta kunnes pavut ovat kypsiä ja osa on hajonnut muodostaen tahnamaisen rakenteen. Vesitilkan lisääminen pannulle edesauttaa prosessia. Seos maustetaan soijakastikkeella. Jos keittiössä lojuu ylimääräistä kahvia tai punaviiniä, niitä kannattaa lorauttaa sekaan täyteläisyyttä antamaan.


Ketään ei varmastikaan yllätä jos kerron että jättämällä pekonin pois saa tästä setistä toimivan kasvisruoan.



Salsaa ilman ei ole tex-mexiä. Salsa pitää tehdä itse sillä kaupan salsa on kuraa. (Tulipas huono kuva)


Tomaattisalsa

1 tlk tomaattimurskaa
1 tlk tomaattipyrettä
1 sipuli kuutioituna
1/2 paprika paloiteltuna
1 thai-chili siemenineen silputtuna
3 valkosipulinkynttä silputtuna
2 tl juustokuminaa
2 tl korianteria
2 tl paprikajauhetta
3 rkl valkoviinietikkaa
2 tl sokeria
3 rkl soijakastiketta
(punaviiniä)
(limemehua ja/tai hedelmälihaa)

Sipuli paloitellaan ja kuullotetaan pannussa. Paprika, chili, valkosipuli juustokumina, korianteri, paprikajauhe ja mustapippuri lisätään ja paistetaan ruskistamatta muutama minuutti. Päälle kaadetaan tomaattimurska ja tomaattipyre. Kuumennetaan kiehuvaksi ja alennetaan lämpö haudutusteholle. Lisätään sokeri, soijakastike ja etikka sekä maun ja mahdollisuuksien mukaan punaviini ja lime. Annetaan hautua kunnes haluttu rakenne on saavutettu. Salsa paranee hautuessaan, joten se kannattaa tehdä jo edellisenä päivänä odottamaan.


Rehellisyyden nimissä on mainittava että kaikki maustemäärät on aika silmämääräsesti arvioituja sillä ei niitä koskaan tule lusikalla mitattua. Silmämääräisesti ne sinne menee ja tuoksu ja maku kertoo että mitä menee lisää (tai että mitä meni just liikaa).

Tällä kertaa ostamani chilisatsi on osoittautunut varsin tuliseksi sillä yhdellä chilillä sai aika mukavan salsan aikaan. Yleensä pistän kaksi, eikä grillaa kitalakea.




Jauhelihan maustamisessa olen aikaisemmin luottanut kaupan valmiisiin mausteseoksiin, mutta nyt alkaa jo pikkuhiljaa sujua oma maustaminen sen verran hyvin että takaisin pussimausteisiin ei taida olla paluuta. Jauheliha on kuitenkin minulle tärkeä osa fajita-ateriaa, joten sillä on merkitystä että siitä tulee hyvää. Itse en ole niin tykästynyt lihanpaloihin vaan tykkään nimenomaan jauhelihan murumaisesta rakenteesta.


Fajita-jauheliha

400g naudan jauhelihaa
öljyä paistamiseen
3 tl juustokuminaa
2 tl paprikajauhetta
1 tl mustapippuria
2 tl sipulijauhetta
1/2 tl chilijauhetta
1/2 tl cayennepippuria
1 tl sokeria
1/2 tl nestesavua
1 rkl soijakastiketta
1 rkl limemehua

Valurautapannu kuumennetaan oikein kuumaksi ja paistetaan liha pannulla nopeasti. Rakenne hakataan murumaiseksi. Kun lihassa ei enää näy punaisia kohtia, lisätään limemehua lukuunottamatta kaikki mausteet. Kuivan pannun ja vähärasvaisen lihan tapauksessa voi olla tarpeen lisätä tilkka öljyä. Kun liha on maustunut hetken aikaa, otetaan se pois tulilta ja lisätään limemehu (jos ei ole limemehua, käytetään jotain muuta hapokasta kuten sitruunamehua tai etikkaa). Annetaan hautua kannen alla jälkilämmöillä hetken aikaa.


Liha kannattaa olla mielestäni naudan jauhelihaa, sillä nauta ja sika paistuvat eri tavalla joten nauta-sika-jauhelihasta tuppaa tulemaan puoliksi liian kuivaa. Vähärasvaisuuteen ei kannata panostaa sillä mausteet tarvitsevat rasvaa. Lopputuloksen tulisi kuitenkin olla sen verran kuivaa että pannun pohjalla ei valuisi ylimääräistä rasvaa. Se kun tuppaa olemaan epäkäytännöllistä tortillan sisälle käärittäessä.



Tortilloista tuli taas kuivia. Laitan jotain reseptintynkää kun saan keksittyä että mistä tämä kuivumisefekti johtuu. Käytän ehkä liikaa vettä taikinassani. I shall search the allmighty internet and try, try again...

Jos niitä lettuja jaksaa vääntää riittävän paljon, niin niistä saa tosi kivoja kun seuraavana päivänä lykkää vähän juustoa kahden letun väliin ja paistaa pannulla sillai että se juusto sulaa. Sitten leikkaa kahdeksaan osaan ja avot: juustotäytteisiä nachoja ja salsanjämät.



Muihin vakkaritäytteisiin kuuluu raastettu kermajuusto (jotkut väittävät voimakkaamman makuisia juustoja sopivammaksi, vaan minä tykkään Oltermannista) ja ranskankerma jota suureksi ilokseni myydään nykyään isommissa purkeissa. Sekä tietysti tuoreet kasvikset joiden seassa on oltava jotain melonia (tällä kertaa sitä jossa on vihreä vähän juovikas kuori joka ei ole hujaja- eikä cantaloupemeloni).

Tosi herkkuja oli taas sekä samana iltana että seuraavana päivänä mikrotettuna. Jäi kyllä sen verran tekemään mieli sitä guacamolea että vois käydä ostamassa kasan avokadoja ja tehdä seuraavat teksmeksit kun ne on kypsiä. Laittais vaikka maissipaistoksen vielä mukaan. Ja sais testailtua niitä lettuja lisää. Ehkä maissijauhon kanssa...

perjantai 12. syyskuuta 2008

Appelsiinisima


Eli otetaan appelsiinimehua ja hiivaa... eikun hetkinen.


Appelsiinisima

8 l vettä
500g fariinisokeria
250g sokeria
2 sitruunaa
4 appelsiinia
1/4 tl kuivahiivaa

Appelsiinit ja sitruunat kuoritaan kuorimaveitsellä ja niistä puristetaan mehut ja hedelmäliha. Kuoret (ilman valkoista osaa), mehu ja hedelmäliha sekoitetaan kuumaan veteen ja sokereihin. Kun seos on 40-asteista, sekoitetaan joukkoon hiiva.

Annetaan käydä ämpärissä huoneenlämmössä kaksi vuorokautta ja pullotetaan. Annetaan käydä pulloissa huoneenlämmössä toiset kaksi vuorokautta. Jäähdytetään ja juodaan pois.



En ehtinyt tätä satsia pullottaa tokana päivänä, joten se oli ämpäreissä kolmannen yön yli, joskin viimeisen se vietti parvekkeella.

Ihan hyvää tuli. Appelsiini on hiukka hento maku ja saattais kaivata kevyemmän käyttämisen. Vähän hiivainen kenties. Edelleen tarttis saada joku tarkka keino sen hiivan mittaamiseen.

Ribsit ja hapankaalilisuke

Päätin tehdä illanistujaisiin jotain kivaa sapuskaa. Pastanjauhannassa mainitut omenasiideriribsit kuulostivat erinomaisilta. Ribsejä ei olekaan tullut tehtyä pitkiin aikoihin.

Kyljen kaveriksi kaivataan vielä jotain muuta ja tänään se sai olla hapankaalia. Olen tykästynyt Hakaniemen hallin hapankaaliin, mutta voisi kokeilla ehkä joskus jotain muitakin lafkoja, ihan testailumielessä. Hapankaalini valmistin seuraavasti.


Hapankaalilisuke

n. 5dl hapankaalia
1 iso sipuli
2,5 dl valkoviiniä
3 laakerinlehteä
6 katajanmarjaa
suolaa
mustapippuria
voita paistamiseen

Sipuli viipaloidaan ohuiksi suikaleiksi, jotka kuullotetaan voissa. Sekaan laitetaan mausteet ja hapankaali. Käännellään kuumalla pannulla sen aikaa että kaalikin saa hieman väriä. Ei kuitenkaan ruskisteta. Lisätään viini, sekoitetaan hyvin, otetaan virta levyltä pois ja annetaan jäähtyä. Annetaan maustua vaikka seuraavaan päivään jos on kärsivällisyyttä.


Minulla ei ole, joten oma kaalini saa maustua ainoastaan kuutisen tuntia. Hyvää se on silti. Jotenkin tätä tehdessä tuntuu siltä että sitä voita voisi kiskoa sinne kaalin sekaan ihan niin paljon kuin vaan ehtisi ja sotku vaan paranisi koko ajan.

Ribsikastikkeen valmistin muuten samoin kuin ohjeessa käskettiin, mutta terästin omani valkosipulilla.


Omenasiiderikastike ribseille

1 tlk (0,5l) omenasiideriä
1/2 (pientä) sipulia
1 thai-chili siemenineen
2 valkosipulinkynttä

Sipuli, valkosipuli ja chili silputaan hienoksi ja laitetaan kattilaan siiderin kanssa. Keitetään, kunnes nesteestä on jäljellä noin puolet. Lisätään loput ainekset, kiehautetaan ja annetaan jäähtyä.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Vispipuuro


Toistuvaan aamiaispulaan päätin puolukkasurvoksen inspiroimana tehdä vispipuuroa. Meikäläisellä tämäkin venähti tietysti kahden päivän projektiksi kun puuron jäähdyttelyvaiheessa havahduin vasta yömyöhään siihen että puuro on edelleen parvekkeella. Lopputulokseen tämä ei onneksi vaikuta.

Itse kuulun siihen koulukuntaan joka syö puolukkapuuronsa maidon kanssa. Minulle vispipuuro on nimenomaan aamiaisruokaa, jolla on kiva aloitella uutta päivää. Sitä kun ei tarvitse muuta kuin lappaa lautaselle ja kaataa maitoa päälle.

Tykkään puurostani myös melko happamana. Sokeria voisi ehkä vielä tuosta vähentää, mutta tämäkin oli ihan oivaa tavaraa.


Vispipuuro

2 litraa vettä
3 dl mannasuurimoita
2 dl sokeria
400 g puolukoita (2 pss)

Keitetään puolukoita sen verran että rakenne alkaa rikkoutua. Lisätään vispaten mannasuurimot ja sokeri ja annetaan kiehua kymmenisen minuuttia. Jäähdytetään puuro jääkaappikylmäksi. Kylmä puuro vatkataan kuohkeaksi, eli kunnes se on kauniin vaaleanpunaista.

maanantai 8. syyskuuta 2008

Salvia-sitruunamaksa


Pateesta jäi yli kimpale maksaa, joten tämän päivän ruokalistalla oli maksapihvejä. Ensimmäinen kerta kun teen maksapihvejä enkä jauhemaksapihvejä ja täytyy sanoa että olin kyllä erittäin tyytyväinen.

Maksapihvien kanssa oli porkkanaraastetta, perunamuusia ja paistettua sipulia sekä tietysti puolukkasurvosta. Sipulia paistaessani heitän yleensä mukaan hyppysellisen sokeria ja lorauksen etikkaa, mutta maksan kanssa olisi ehkä pitänyt pysyä puristisella voita-ja-sipulia -linjalla.

Resepti löytyi Reinin Lihan tiskiltä Hakaniemen hallista, ja he ovat ystävällisesti laittaneet sen verkkoonkin.


Salvia-sitruunamaksapihvit

ohueksi leikattua maksaa
vehnäjauhoja
voita
1tl salviaa
1tl sitruunan kuorta
1 valkosipulinkynsi

Maksapalat pyöritellään vehnäjauhoissa ja laitetaan odottamaan. Voi kuumennetaan pannulla kuplivaksi, muttei ruskisteta. Voihin sekoitetaan salvia, sitruuna ja valkosipuli ja annetaan maustua muutaman sekunnin verran. Lykätään maksaviipaleet pannulle ja annetaan paistua pari minuuttia per puoli. Tarjoillaan heti.


Jauhoista huolimatta kastiketta ei jämistä kyllä tullut vaikka alkuperäinen resepti näin väittääkin. Kastiketta varmaan tulisi jos sekoittelisi jauhoja jäljelle jääneeseen paistorasvaan ja lisäisi sitten nestettä. Jauho kuitenkin toi rapean ja maistuvan pinnan viipaleisiin.

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Makkaran kosto


Laitetaanpa tähän saman tien raportti joulumakkaraprojektista, joka ei mennyt ihan yhtä menestyksekkäästi. Kello ei ole vielä neljääkään, joten mitä sitä muutakaan ihminen tekisi?

Elikkä siis suolta oli jäänyt yli joten kakkoskokin mieleen juolahti että nyt on aika tehdä heidän suvussaan periteistä jouluherkkua: ryynimakkaraa. Tämän ryynärin sisällä ei kuitenkaan tulisi olemaan mitään muuta kuin niitä ryynejä. Kiintoisaa.

Resepti tarkistettiin puhelinpalvelusta ja ruvettiin touhuamaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan otettiin siis kaapista ohraryynejä ja keitettiin niistä vedessä puuro, joka tursutettiin possunsuoleen kuten mikä tahansa makkarataikina. Tämän jälkeen niihin pisteltiin neulalla pieniä reikiä jotta ilma pääsee karkaamaan, ja iskettiin makkarat uuniin paistumaan. Tavoitetulosta kuvailtiin "rapsakaksi".

Loputulos ei ollut kaikkea mitä oli toivottu. Ilmeisesti ohrassamme oli ollut liikaa vettä, sillä siinä missä lopputuloksen oli tarkoitus olla keitettyjä ohraryynejä makkaran sisällä, meidän makkaramme oli melko vellitäytteinen. Rakenteesta huolimatta maku oli ihan paikallaan. Tämä tarkoittanee että joulumakkaran pariin on palattava syyskauden aikana vielä muutaman kerran jotta joulupöytään voidaan kantaa sitten A-luokan mestariteoksia.

Makkaraa!



Jassoo. Polttareista on selvitty. Ehtis kenties jossain vaiheessa rustaamaan tännekin raporttia. Kiireellisemmät asiat kuitenkin painaa päälle, tässä tapauksessa makkarat. Päätettiin nimittäin tehdä kyrsät itse. Allekirjoittaneen toinen kerta makkarantekopuuhissa ja taas oli kivaa ja yllättävän helppoa. Tällä kertaa tähtäimessä olivat Chorizo-makkarat.



Hommahan lähti käyntiin siten että hankittiin Hakaniemen hallista lihaa. Reinin lihan myyjät eivät vaan lakkaa loistamasta hyvällä asiakaspalvelulla ja asiantuntevuudella. Jos olisin rikas mies, ostaisin kaiken lihani sieltä. Mutta en ole, joten ostin vain 700g possunniskaa ja maksatin senkin kauniilla keittiökumppanillani. Loput ainekset tarjosi S-market.



Kun kamat oli kasassa, ruvettiin pilkkomaan. Reseptin mukaisesti sipuli hienonnettiin ja paistettiin, valkosipuli ja chilit jätettiin kypsentämättä. Niskapalan pilkoin pieniksi ja ajoin lihamyllyn lävitse. Sitten massaan sekoitettiin kaikki ainekset ja kiskottiin se toisen kerran myllyn lävitse. Ihan tasaista puuroa ei vielä tullut, mikä oli tarkoituskin. Viiniä lorauttelin sitten jälkikäteen lisää kun taikina vaikutti kovin jämäkältä. Kaikkiaan sitä meni tähän satsiin kolme desiä, josta iso osa poistui makkaroista paistettaessa. Iso osa myös poistui jäljellejääneistä makkaroista kun ne odottelivat seuraavaa aamua jääkaapissa. Onpahan marinoitu.



Sitten kun massa oli valmis, viriteltiin lihamyllyn makkarasuppilon päälle possunsuoli (Joka muuten oli tilattu Chef Wotkinsilta, jotka toimittivat sen tunnelin S-marketin tiskille kahden päivän varoitusajalla) ja ruvettiin pakkauspuuhiin. Meitä oli vain kaksi, joten homma ei sujunut aivan yhtä mallikkaasti kuin kolmella hengellä, jolloin yksi voi veivata, toinen täyttää myllyä ja kolmas muotoilla makkaroita. Saatiin kuitenkin aikaan kaksi komeata pötköä XL-luokan chorizoa, joka täyttöprosessin jälkeen rullailtiin pienemmiksi makkaroiksi.




Se oli sitä myöten valmista settiä. Ruoka-annokseksi asti valmistuakseen nämä herkut piti vielä paistella pannulla ja laittaa kaveriksi perunamuussia ja porkkanaraastetta. Ei mitään hajua miten chorizomakkaroita pitäis traaditionaalisesti syödä, mutta hyviä olivat näin. Melko ärtsyn chilisiä olivat kyllä, joten ensi kerralla voisi jättää muutaman chilin pois, taikka paistaa niitä hetken pannulla sipulien kanssa.





Chorizo-makkarat

700g possunniskaa
200g possun kylkeä
6 tuoretta thaichiliä, siemenet poistettuna
7 valkosipulin kynttä
3 rkl paprikajauhetta
2 sipulia hakattuna ja kuullotettuna
1 rkl suolaa
2 dl punaviiniä

possunsuolta

Lihat jauhetaan. Chili ja valkosipuli silputaan. Kaikki aineet sekoitetaan keskenään ja tehdään makkaroiksi.