tiistai 30. syyskuuta 2008

Hapankaali punakaalista


Innostuin kovasti Pastanjauhannan hapankaalipostauksesta että pitihän sitä nyt itse ruveta touhuamaan myös. Ihan siksi että Unkarissa tuli syötyä herkullista hapatettua punakaalia, päätin itse tehdä oman satsini punakaalista.

Prosessi alkoi tietysti aiheeseen tutustumisella uskollisen internetin avulla. Hämmästystähän siitä seurasi. Yksi ohje käskee käyttämään ilmatiivistä astiaa, toinen vesilukkoa. Yksi sanoo että kantta ei saa avata ja toinen käskee kuorimaan vaahtoa pois pinnalta. Suurin osa käskee viemään kaalin kahden päivän jälkeen viileämpään, mutta osa tekee kaalinsa huoneenlämmössä. Ota noista nyt sitten selvää.

Minä käytin nyt sitten kannella varustettua ämpäriä ilman vesilukkoa ja vein kaalit kolmen vuorokauden huoneenlämmön jälkeen parvekkeelle, jonka lämpötila vaihtelee vuorokauden mukaan. Saa nähdä mitä tapahtuu. Sisälle en ole kurkkinut. Kahden viikon parvekesäilytyksen jälkeen vien sen varmaan kellariin, jossa on kuutisen astetta. Siellä se saa sitten muhia jouluun asti.


Hapankaali punakaalista

3 kg punakaalia
3 porkkanaa
3 omenaa
28 g merisuolaa
5 valkosipulinkynttä
10 katajanmarjaa
loraus hapankaalimehua kaupan kaalisatsista

Kaali suikaloitiin ohuiksi, porkkanat raastettiin, omenat ja valkosipulinkynnet paloiteltiin. Kaalia, suolaa, porkkanaa ja omenaa laitettiin ämpärin pohjalle ja hapankaalimehu kaadettiin päälle. Puunuijalla survottiin ahkerasti kunnes mehua alkoi irrota. Lisää aineksia lisättiin sekaan ja survomista jatkettiin kunnes kaikki ainekset olivat pöntössä ja mehua oli irronnut sen verran että massan sai pinnan alle piiloon. Kaalit päällystettiin kokonaisilla kaalinledillä joiden päälle laitettiin lautanen ja lautasen päälle paino. Tässä tapauksessa vedellä täytetty kannellinen kulho.

Kansi päälle ja kolmeksi päiväksi uunin pankolle (tai siis hellan viereen pöydälle) muhimaan ja sitten parvekkeelle pariksi viikoksi. Sieltä matka jatkuu kylmäkellariin kuukaudeksi valmistumaan.


Perunanuija ei todellakaan ollut oikea väline tähän hommaan. Ensi kerraksi hankitaan vaikka koivuhalko, mutta survimella pitää olla vähän enemmän massaa ja ennen kaikkea pituutta jotta siihen saa kunnolla voimaa. Isomman satsin tekeminen olisi mennyt aika tuskaiseksi äheltämiseksi.

Aika näyttää. Jos postaukset loppuu joulun aikoihin niin se tarkoittaa sitä että kaalista tuli myrkyllistä...

Ei kommentteja: