Siideri, osa 1

Elämäni toinen siiderikokeilu on alkanut! Terveisiä vaan Eerolle ja Oulun poijille, joilla saattaa vieläkin olla kypsymässä ensimmäistä satsia. Ehkä se nyt alkais olla hyvääkin?

Homma meni tällä kertaa kuitenkin vähäsen eri periaatteiden mukaisesti. Ensinnäkin tähän on varattu aikaa sen verran kuin prosessi vaatii, mikä paljastunee myöhemmin. Toisekseen tällä kertaa kyseessä ei ole satunnainen viinihiiva, vaan englantilaistyyppisiin siidereihin suositeltu ale-hiiva. Saamma nähdä kuinka käypi.



Ensimmäiseksi siis kasattiin laitteisto taistelukuntoon: 19 litran lähdevesipönikkä, korkki ja vesilukko sekä suppilo kaikki pestynä ja desinfioituna. 14 litraa (itse asiassa 13,65 kun ominaispainon mittaamiseen meni pikku pullollinen) parasta mahdollista A-luokan omenamehua (kypsytyspullo on 12-litrainen, tähtäämmä siihen) sekä aikaisemmin mainittu Fermentiksen SafAle S-04 -hiiva. Ominaispainomittari ja lämpömittari.



Mehu kaadettiin suppilon kanssa pönikkään. Prosessin alkaessa mehu oli 20-asteista ja sen ominaispaino oli aloittaessa 1.046.



Pitkällisen harkinnan jälkeen aiheesta kannattaako hiiva liottaa ennen käyttöä ja kannattaako sille tehdä startteri, päätin että koska olen tekemässä vain reilua puolikasta annosta siitä mihin hiivamäärä riittäisi, totesin että tämä satsi varmastikin pärjää ihan hyvin ilman ylimääräistä avustustakin. Niinpä toimin pussin ohjeiden mukaisesti ja ripottelin hiivan mehun pinnalle.



Sitten ravistettiin jotta saadaan hiiva ja mehu sekaisin sekä mahdollisimman paljon happea seokseen. Tätä ei kenties kannata kokeilla 30 litran lasipullolla...



Hiivan sekoituttua kauniin läpikuultava omppamehu oli muuttunut sameaksi. Toivomma suuresti että seuraavan parin kuukauden aikana hiivaset syövät itsensä kylläiseksi ja menevät pöntön pohjalle nukkumaan jättäen juoman taas kauniin läpikuultavaksi.



Tällä kertaa ei sitten muuta kuin korkki päälle, vettä lukkoon ja koko komeus keittiön pöydälle odottamaan että käyminen lähtee käyntiin.