Cream Ale lasiin

Cream Ale

Cream Ale pääsi pulloihin kolme viikkoa takaperin ja on siis aika nautiskella. Jos totta puhutaan, niin päätin jo viime viikolla korkata yhden pullon, mutta olut ei maistunut ihan valmiilta vielä silloin. Nyt maku alkaapi olla hyvin kohdallaan.

Pullotellessa mittasin tietysti ominaispainon, joka oli tippunut arvoon 1,006. Tämä tarkoittaa sitä että hiilihapotuskäyminen mukaan laskettuna alkoholia saatiin tähän satsiin 8,7%. Päähän se käy niin tehokkaasti että ei ihmetytä ollenkaan. Kirjan reseptillä oli OG 1.050 ja FG 1.009, joten satsi on alkoholisuuden lisäksi kuivempi kuin mitä oli tarkoitus. Ensi kerralla lyhyempi mäskäys tai korkeampi lämpötila.

Patenttikorkki on käytännöllinen.

Pullottaessa olut oli vielä sameaa, mutta kolmen viikon aikana se kirkastui kauniisti. Valokuva ei anna hyvää kuvaa oluen väristä (se ei ole punaista vaikka salama sen jälkimmäiseen kuvaan värjäsikin), sillä studioni lamput on suunniteltu ekologiseen yleisvalaistukseen. Kirkkauden muutos sen sijaan ilmenee, mikä oli tarkoituskin.

Ennen.

Jälkeen.

Liekö pulloilla pientä chill haze -ongelmaa, sillä tuoppiin kaadettu tuote ei ole yhtä kauniin kirkasta. Älkäämme antako sen haitata, sillä internet kertoo että chill haze ei vaikuta makuun. Hiivoja en mukaan kaatanut. Kaadettaessa tuoppiin syntyi pieni vaalea vaahto, joka ei kuitenkaan kestänyt muutamaa hetkeä kauempaa. Yläkuva tuopista joitakin sekunteja kaatamisen jälkeen, alakuva pizzan halkaisua myöhemmin.

Maku on petollisen pehmeä, alkoholi ei määrästään huolimatta hyökkää suuhun. Olut on melko kuiva ja raikas. Maku on jossain ohuen ja tasapainoisen välillä ja suutuntuma on kivan kupliva. Helppoa juotavaa, kuten oli tarkoituskin. Sopii pizzan kanssa kuin nenä päähän. Tätäkin voisi laittaa toisen satsin tulemaan.

Mikäs sen parempaa?