English Mild

Tummaa, mietoa ja maukasta.

Kolmannella täysmäskäyksellä lähden tutustumaan oluttyyppiin nimetä Mild Ale, josta Alkon kuvaus kertoo seuraavaa:

Mild ale on alunperin Britteinsaarilta peräisin oleva, kevyehkö ale-oluttyyppi. Maultaan mild ale on hennon maltainen ja makea. Se on myös kevyen hedelmäinen ja tasapainoinen, sillä siinä ei maltaisuus eivätkä humalat dominoi. Mild ale saattaa joskus sisältää hieman vehnämallasta. Joskus mild alea myös maustetaan kevyesti mausteilla, hunajalla, hedelmillä tai marjoilla.
2,5–6,0 % • 15–30 EBU • vaaleankeltainen–kupari–ruskea

Kuulostaa hyvältä! Resptiksi valitsin Homebrewtalkin foorumilta hyvältä yksilön joka edustaa alalajia English Dark Mild Ale: Reaper's Mild. Tässä ei ole vehnää, mausteita, hunajaa, hedelmiä eikä marjoja. Neljän ja puolen litran annokseksi skaalattuna resepti näyttää seuraavalta:

English? Dark? Mild? Ale?

Leppoisa Enkku

Speksit:
Satsin koko: 4,5 litraa
Panopäivä: 12.9.2013
Pullotuspäivä: 27.9.2013
OG: 1.036
FG: 1.014

Maltaat:
540 g Maris Otter (Pale Ale) mallas
150 g Crystal (150EBC) mallas
40 g Chocolate malt

Humalat:
12 g East Kent Goldings humala

Hiiva:
Danstar Nottingham kuivahiiva
Safale US-05

Mäskäys:
70C, 60 min, 4,5 l, huuhtelu 77C 1,5 litralla.

Keitto:
60 min
45 min 6 g East Kent Goldings
15 min 6 g East Kent Goldings

Käyminen:
Ongelmallinen

Huomioita: Strike temp 73C astetta liian matala myös näin pienellä viljamäärällä. 6 litraa vajaa 60 min keittoon, piti lisätä noin 7 dl.

Linkin reseptin kirjoittaja kertoo käyttäneensä pussillisen vanhaa Nottingham-hiivaa. Onneksi minullakin oli pussillinen vanhaa Nottingham-hiivaa. Ongelmaksi muodostui se, että ilmeisesti minun omani oli varastossa kärsinyt hieman enemmän sillä 24 tunnissa olut ei näyttänyt mitään elon merkkejä. Tästä suivaantuneena kippasin sinne toisen pussillisen vanhaa Nottingham-hiivaa. Toiset 24 tuntia kului ja merkittävästi ei edelleenkään pulputtanut. Päätin sitten töräyttää sekaan vielä kaksi kippoa Safale US-05:ttä joilla olin harjoitellut hiivan pesua vähemmän menestyksekkäästi. Toisin sanoen tämä satsi on tullut hiivattua kolmen vuorokauden aikana kahdella pussillisella vanhaa kuivahiivaa ja kenties ruokalusikallisella huonosti pestyä, kertaalleen käytettyä kuivahiivaa.

Jos joku ihmettelee, niin ei, en ole pistänyt foliota hefe-weizenin päälle juodakseni loput myöhemmin.

No sillä se lähti pulputtamaan kuitenkin, mutta alkuperäinen suunnitelmani käyttää sitä 18C lämmössä 3 päivää, jonka jälkeen nostaisin lämmöt 20 asteeseen ja laittaisin vehnäoluen kaveriksi, menivät romukoppaan. Sen sijaan se kolmen päivän hiivausrulianssin jälkeen pääsi 18 asteeseen, josta muistin 3 päivän päästä nostaa lämmöt 19 asteeseen kun seuraava olut (joka piti käyttää 19 asteessa) oli ollut sen kaverina myös 3 päivää.

Pro meininki.

Pulloon mennessä FG näytti 1.014, mikä on pari pykälää korkeammalla kuin mitä alkuperäinen resepti hakee. No on sentään käynyt vähäsen. Alkomahoolia laskennallisesti tähän tulee 3,3% pullokäymisen jälkeen. About sitä mitä haettiin siis.

Pro meininki tosin jatkui pullotellessa ja oluen tummuudesta ja pullottajan puusilmäisyydestä johtuen lappo imi hiivaa pitkät pätkät pullotusastiaan. Ehkä parempi näin, niin saa ainakin kuplia pulloon. Pitää vaan antaa hiivan tipahtaa pohjalle kunnolla ennen ensimmäisen korkkaamista.

Sekapullotusta.

Vähemmän yllättäen näitä hiivoja en säästänyt panemiseen, mutta koitinpa tehdä tuosta jämäliejusta leipää ja sehän onnistui ihan mukavasti. Lyhyesti todettuna 1 dl hiivaliejua, 2dl vettä, 6 dl jauhoja ja vähän suolaa, parin tunnin kohotus ja sitten uuniin. Humalaleipää! Kannattaa koettaa.

Kahden viikon kuluttua sitten korkki auki ja maistamaan. Erinomaista tuli. Lasiin kaatuu kevyt vaahto joka häviää melko nopeasti. Väri on erittäin tumma, lähes musta. (Pulloissa näkyvä väri on aika kirkkaassa päivänvalossa ja melko harhaanjohtava.) Aromi on paahteinen ja maltainen. Maku on aromin mukainen ja mukavan täyteläinen. Kahvimainen paahteisuus tulee läpi hieman liian pistävänä. Tämä olisi saattanut tasoittua ajan myötä, mutta tämä oli sen verran herkullista että sitä kehtasi tarjota estoitta kotipippaloissa vieraille jotka joivat sitä vastaan panematta. Alkoholin pienestä määrästä huolimatta siis erittäin runsasmakuinen, hieman portterimainen olut.

Koska olin huono bloggaaja enkä ottanut kuvaa ensimmäisestä korkkauksesta, enkä tietenkään bileissäkään kameralla räpsinyt, piti napata tähän postaukseen kuva toisiksi viimeisestä korkatusta pullosta. Viikossa mennyt. Sitä se on pienten satsien kanssa. Lisää on tehtävä.

Poof, it's gone!