Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin sitten hankkimaan jäätelökoneen. Pohdinta oli pitkä sillä prosessi oli taas yllättävän vaikea. Ensimmäinen yllätys oli että niitä ei ollut tarjolla käytettynä. Toinen yllätys oli että niitä ei ole tarjolla uutenakaan. Krupsin yksi malli on vähän joka kaupassa tarjolla, mutta valinnan vara on vähissä. Kolmas ylläri (johtuu ehkä edellisestä) oli se että niistä ei oo mitään fiksua vertailutietoa. Tämä tietysti koska etsin suomeksi. Amerikaksi kyllä on, mutta ei oikeen viitti lähteä tilaamaan tommosta rakkinetta rapakon takaa. Siellä niin suosittua Cuisinarttia ei kuitenkaan täältä saa, paitti niitten haukutuinta mallia. Loogisesti. Tekniikan Maailma vertaili kuutta konetta keskenään. Vertailusta näimme että kyseessä on tosiaan tekniikan maailma sillä jäätelön valmistuksesta vertailussa oli yllättävän vähän juttua.
Lopulta vitutus voitti ja huolimatta minulle tarjotusta nerokkaasta ajatuksesta hankkia paremman luokan kone keräämällä 20 ystävääni joista jokainen antaa minulle 10 euroa ja saa vastineeksi ilmaista jäätelöä, päädyin ostamaan tarjolla olevan Krupsin edulliseen hintaan. (Suomalaisilla hinnoilla olisin tarvinnut sitä paitsi 40 ystävää jotta olisin saanut kompressorillisen koneen joka olisi jostain saanut kehujakin ja luulen että en ole niin suosittu.) Syystä joka jäi minulle epäselväksi, Anttila myi sekaisin GVS1- ja GVS2-malleja samaan hintaan vaikka suositushinta jälkimmäiselle on kalliimpi. Sainpa kuitenkin huippuhienon LED-näytöllä varustetun koneen joka ihan piipittää kun jätski on valmista. Jee.
Ensimmäiseksi paukautettiin koneeseen suklaajätski. Sama resepti kuin aiemmassa jäätelöpostauksessa, mutta puolet suurempana (3 desiä maitoa) ja suklaana oli Fazerin tummaa. Massa mokoma pääs kiehahtamaan lämmitysvaiheessa, mikä saattoi aiheuttaa lievää juoksettumista. Mä en vaan osaa näitä pieniä nestemääriä. Ei 10 litralla koskaan käynyt sillai että se kiehahtaa yllättäen. Pitää laittaa se ens kerralla tuohon isommalle levylle, sillä se ei yleensä jaksa lämmittää yhtään mitään, ainakaan pihvejä.
No massa valmistui kuten aikaisempikin, mutta jäätelökone ei koskaan päässyt piipitysvaiheeseen saakka. Luulen että syynä oli se että massaa oli sen verran vähän että jätski vaan tarttui koneen teloihin ja jäi sinne pyörimään ilman että se sen kummemmin enää sekoittui. Otin pois ja pakastin hieman lisää.
Jätski on hyvää, jätski on nyt myös helppoa. Dramaattista muutosta rakenteessa ei ole verrattuna hyvin vatkattuun pakastinjäätelöön. Aikaa tosiaan menee kahdeksan tunnin sijaan puoli tuntia, mikä hieman alentaa kynnystä kotijäätelön tekoon. Jäätelö on siis edelleen pakkasesta tullessaan kovaa. Mittasin pakastimen, se on -25 asteessa. Liekö liian kylmää kotijäätelölle, mene ja tiedä.
5 kommenttia:
Onnittelut! Ja ei kun sorbettia kehiin. (Mulle on uskoteltu että -18 olis kotipakastimeen oiva asteluku. -25 kuulostaa aika paljolta, saattaa selittää kovuutta.)
Limettisorbetti on tullut tehtyä, joskaan ei blogattua kun ei sattunut kuvia otettua. Hapanta tuli, mutta hyvää. Mustikka-limetti-jugurttijäätelö syntyi myös.
Mun pitää mitata vielä tuo toinen pakastin että paljonko siellä on. Miksköhän -18 olis oiva asteluku muuten kuin jäätelön kovuuden vuoksi? Eiks kylmempi oo parempi?
-18 astetta on suositeltu pakastimen lämpötila, riippumatta sisällöstä. Isoja eriä pakastettaessa, esim. marjoja, lämpötilaa kannattaa tilapäisesti laskea. -25 astetta jatkuvasti lyhentää pakastimesi elinikää ja kasvattaa sähkölaskua. Jokainen ylimääräinen aste lisää sähkönkulutusta 5%, eli tapauksessasi 35%...
Pystyisitköhän auttamaan minua ja mittaamaan kuinka korkea on jäätelökoneesi pakastimeen menevä osa? Netistä löytyy tosi huonosti tarkkoja tietoja tästä Krupsista ja epäilyttää, että mahtuuko se sylinteri korkeutensa puolesta pakastimeeni.
Tähän hätään en pysty sillä muuton johdosta kone on mennyt majailemaan varastoon enkä sitä sieltä tähän hätään saa.
Lähetä kommentti