perjantai 16. heinäkuuta 2010

Gazpacho






Mikä siinä on että kun tehdään tuoreista tomaateista jotain, kuten keittoa, kastiketta, tai ihan mitä vaan missä ne soseutetaan, lopputulos ei koskaan ole semmonen kirkkaanpunainen kuin keittokirjoissa. Eihän se varsinaisesti makuun vaikuta, mutta kuitenkin.

Kuuman kesähelteen kunniaksi tarvittiin kylmää keittoa. Gazpacho on herkkuklassikko. Jälleen on jaettava teidän, rakkaiden lukijoideni, kanssa järkytykseni joka kumpuaa matkastani ostamaa tomaatteja. Naiivisti olen ajatellut että saahan noita hyviä suomalaisia tomaatteja keskellä kesää. Kanan jalat sieltä mitään hyviä tomaatteja saa. Marmorikuulia oli tarjolla. Siedettävien tomaattien saamiseksi oli nosteltava kaupan tomaattilaatikoista päällimmäiset syrjään ja kaiveltava niistä alimmaisista punaisempia yksilöitä. Torilta pitäisi muistaa ostaa kasviksensa ihmisen.

No, tomssut saatiin kuitenkin, samoin kuin kaikki muutkin reseptissä vaadittavat tuotteet. Resepti on Matthew Drennanin inspiroivasta soppakirjasta "Keitot".

Gazpacho

900g tomaatteja
1 kurkku
2 punaista paprikaa
4 valkosipulinlohkoa
2 kevätsipulia varsineen
2 rkl valkoviinietikkaa
1/2 dl oliiviöljyä
250g tuoretta leipää
2 dl kylmää vettä
basilikaa, thaibasilikaa ja purppurabasilikaa




Alkuperäinen resepti käskee kalttaamaan tomaatit ja poistamaan siemenet. En halunnut, minun tomaattini menivät keittoon kuorineen ja siemenineen. (Ehkä juuri siksi...) Resepti käskee myös kuorimaan kurkun, mikä on vaan hassua. Miksi ihmeessä minä niin haluaisin tehdä. Iso sipuli vaihtui myös kahteen kevätsipuliin ja jääveden määrä pieneni neljästä ja puolesta desistä kahteen desiin. Basilikaa ei reseptissä mainittu, mutta koska sitä on sikana, laitoin sitäkin, enkä kadu.

Resepti on yksinkertainen: Pilko kaikki ainekset niin pieniksi että voit soseuttaa koko roskan. Tein tämän sauvasekoittimella, mutta jälkikäteen ajatellen fiksumpi veto olisi ollut tehdä niin pieni satsi että sen olisi saanut blenderiin. Ensi kerralla sitten.



Keiton kaveriksi lopusta leivästä tuli krutonkeja, ja lisäksi laitettiin tarjolle kasviskuutioita ja mozzarellakuutioita rakennetta antamaan. Hyvää tuli. Suolaa ja pippuria en kokenut tämän setin tarvitsevan ollenkaan, maku oli mukavan täyteläinen ilmankin.

Jos päätätte tehdä tätä, ja päätätte tehdä jälkiruoaksi minttujäätelöä, älkää yrittäkö silputa minttua ja kermaa tehosekoittimessa tasaiseksi. Paitsi jos tykkäätte minttuvoista. Ihan vaan tuulesta temmattuna vinkkinä.

Ei kommentteja: