sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Lisää leipätä


Minulle on ominaista innostua asioista ja unohtaa ne taas sitten jonkun ajan päästä. Ja sit ehkä innostua jonkun ajan päästä uudestaan. Näköjään ruokabloggausinnostus iski päälle, sillä yhden postauksen sain aikaiseksi, toinen meni luonnoksiin odottamaan (suklaajäätelö, stay tuned, paitti jos se ei onnistu niin en mä sit kehtaa sitä blogata) ja tässä pukkaa kolmatta. Saman päivän aikana. Tai ei tää joittenkin mielestä oo enää sama päivä kun kello on kahtatoista vaille yksi.

Mun mielestä se on kuitenkin hyvä aika olla keittiössä touhuamassa, varsinkin kun resepti on näinkin mahtava. Uus miniläppäri on myös huisin kiva kun voi samaan aikaan lukea reseptiä, leipoa ja blogata keittiössä. Paitti että ei niin samaan aikaan että näppikselle menee jauhoja. Joka tapauksessa, Taikinatiinu tarjoaa aamiaissämpyläreseptin joka inspiroi kaltaistani aamuvirkkua henkilöä. Alkuperäinen ohje on ilmeisesti Tammen keittokirjasta

Kellariranskalaiset

1/4 pakettia hiivaa2 1/2 dl kylmää vettä
1 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl sokeria
6-7 dl hiivaleipäjauhoja

Murenna hiiva kulhoon ja kaada sen päälle kylmä vesi ja öljy. Sekoita kunnes hiiva liukenee nesteeseen. Lisää sokeri, suola ja jauhot ja vaivaa seos taikinaksi. Taikinaa ei tässä vaiheessa kohoteta vaan se kumotaan suoraan jauhotetulle tasolle ja pyöritellään saman tien sämpylöiksi.

Lado sämpylät leivinpaperille pellille ja jätä kohoamaan yöksi (= 8-10 tunniksi) jääkaappiin. Laita aamulla uuni lämpiämään 250 asteeseen ja nosta pelli siksi aikaa lämpiämään uunin päälle. Sämpylöitä paistetaan uunin keskitasossa noin 10 minuuttia.


Mulla ei tietenkään ollu mitään tarvikkeita jota listassa mainitaan, joten sitten korvattiin. Hiivaleipäjauhoista tuli luomusämpyläjauhoja ja hiivana toimi kuivahiiva, jota käytin 3/4 tl, eli noin neljännespussillisen. Sekoitin sen lämpimään veteen jotta hiiva heräis horroksesta ja annoin olla sokurin kanssa kymmenen minuuttia ennen muitten ainesten lisäämistä.

Sitten vaan mätin suolat, öljyn (käytin oliiviöljyä) ja jauhot sekaan. Mun versioni otti jauhoja viis desiä ja sitten olin sitä mieltä että se on hyvä. Notkea ja ehkä pikkusen tahmea vielä mutta leipomaan pysty ilman että tarttu sormiin. Tein siitä yhdeksän sämmylää, laitoin ne leivinpaperille pellille, pellin muovipussiin ja koko komeuden jääkaappiin. Kello oli tässä vaiheessa noin 1.30. Sitten unta palloon ja katotaan huomenna miten homma on edenny.

No eipä paljoo ollu edenny. Kohoaminen jääkaapissa ollut melko marginaalista, melkeinpä olematonta. Ei kyllä missään sanottu paljonko sitä pitäis tapahtua. Paistuttuaan leivistä huomaa selvästi että riittävästi kohoamista ei ollut tapahtunut. Ihan ok sämpylöitä, mutta ei herkkua sen kummemmin. Pitää kokeilla alkuperäisellä reseptillä uudemman kerran.
Aamiaissämpylöiden kanssa maistuu savulohimunakokkeli, itsetehty cheddar sekä kotimainen kurkku, tomaatti ja kevätsipuli. Leivän väliin on vähemmän yllättävästi piilotettu voita.

1 kommentti:

Tanja kirjoitti...

Hmm, erikoinen tuo ohje, kyllä kaikki kohotettavat jutskat täytyy lämpimässä paikassa kohottaa, eihän ne muuten kohoa. :-o

Mutta tuoreen leivän ja sämpylän tuoksu keittiössä on kyllä huumaava! :)