lauantai 30. marraskuuta 2013

Bataattinen vegechili

Hot stuff, baby!
Viilenevän syksyn kunniaksi piti pistää padallinen chiliä porisemaan. Klassisesti kuulemma kinastellaan siitä kuuluuko Oikeassa chilissä olla papuja vai onko kyseessä puhtaasti liha-annos. Koska en halua ottaa kantaa näin voimakkaisiin ruokapoliittisiin kysymyksiin ja koska haluan kannattaa veli Oskalaa joka todistaa blogissaan väkevästi, tehtiin tämä setti kokonaan ilman lihaa. Tätä mättöä on tullut testattua joskus aikaisemminkin ja hyväksi se silloinkin havaittiin. Reseptin tarjosi Chef John videoblogistaan Foodwishes. Mielestäni hieman erikoisesti hän tarjoilee annoksen ilman minkäänlaista lisuketta. Toki padassa on hyvä määrä kamaa jota monissa olosuhteissa pidettäisiin lisukkeena, mutta itse koen että näin tumman makuinen ja täyteläinen satsi kaipaa kylkeensä jotain vaaleaa ihan vaan luomaan kontrastia. Tällä kertaa se oli riisiä, mutta kunnon kimpale vaaleaa leipää ei ole huono ajatus sekään.

Siitä harvinainen resepti muuten, että taitaa olla vegen lisäksi jopa vegaaninen, gluteeniton ja vielä maidotonkin, olettaen että on valmis luopumaan ah niin herkullisesta ranskankermanokareesta annoksensa päällä.

Bataattinen vegechili

2 bataattia (ehkä noin kilo?)
1 tl nestesavua
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
chiliä maun mukaan

oliiviöljyä paistamiseen
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 paprika
2 tl juustokuminaa
1 tl paprikaa
1 tl oreganoa
1 tl kaakaojauhetta
1 rkl maissijauhoa
ripaus suolaa
ropaus sokeria
2 tlk tomaattimurskaa
2 tlk mustapapuja

Batatit kuoritaan ja kuutioidaan tasakokoisiksi kuutioiksi. Kuutiot laitetaan kulhoon savun, suolan, chilin ja oliiviöljyn kanssa ja pyöritellään kunnes päällä on tasainen kerros mausteita. Levitetään uunipellille ja paahdetaan uunissa 225 asteessa puolisen tuntia, eli kunnes bataatit ovat pinnalta kuivahtaneet ja saaneet hieman väriä. Annetaan jäähtyä.

Sipulit, valkosipulit ja paprikat silputaan sopivan kokoisiksi. Kuullotetaan seosta paksupohjaisessa kattilassa viitisen minuuttia, jonka jälkeen lisätään juustokumina, paprika ja oregano. Jatketaan kuullottamista hetken aikaa. Kaadetaan päälle tomaattimurska ja loraus vettä. Kun seos porisee, lisätään kaakaojauhe, maissijauho sekä sopivasti suolaa ja sokeria. Jätetään hautumaan puoleksi tunniksi.

Lisätään joukkoon pavut ja bataatit. Annetaan poreilla vielä vartin verran, jonka jälkeen tarkistetaan maku, kauhotaan kulhoihin, töräytetään ranskankermaa päälle ja koristellaan korianterinlehdillä.

Pro tip: hanki pellin kokoinen leivinpaperi.

Alkuperäinen resepti maustaa bataatit ennen paahtamista chipotle-jauheella. Sitä on kuitenkin melko vaikea saada ja jos sitä päättää hankkia, siitä saa pulittaa aika pitkän pennin. Chipotlehan on savustettua jalapeñoa, joten päätin korvata tämän fiinin tuotteen teelusikallisella nestesavua ja ihan perus extra-hot chilijauheella. Nestesavu toimikin erinomaisesti, mutta kehotan kaikkia chilikulinaarisesti orientoituja panostamaan paahdossa (paljon) parempaan paprikaan.

Resepti käskee laittamaan myös maissijauhoa, mutta mikä tahansa jauho ryhdittää rakennetta, joten sen kanssa ei kannata olla niin kauhean tarkka. Tällä kertaa jauhoista kävi maissitärkkelys. Originaaliin kuuluu myös tuoretta jalapeñoa, jota en kokenut tarpeelliseksi laittaa varsinkaan kun sitä ei kaupasta löytynyt ja turhan tulinen chilijauhe tuo potkua sekin. Hyvä idea voisi olla koettaa käyttää tähän purkki-chipotlea

Näitä voisi vetää tällaisenaankin.

Chilistä tulee sanalla sanoen erinomaista. Täyteläistä, tummaa, miedosti tulista ja kaikinpuolin herkullista. Kun ulkona on kylmää ja märkää, tämä annos on omiaan tuomaan vähän sisäistä lämpöä kaamoksen keskelle. Paahtamisen seurauksena bataatit pysyvät kivasti kasassa ja niiden maku voimistuu. Niistä tulee myös miellyttävän makeita, mikä toimii oivallisesti maanläheisten makujen kanssa. Kaverina tosiaan toimii vaalea leipä tai riisi, mutta miksei myös perunamuussi tai polenta? Ranskankerman voinee myös korvata tilanteeseen soveltuvalla kermaisella ja täyteläisellä juustolla. Tämä setti ei myöskään säikähdä säilyttämisestä, joten tätä voi laittaa joko jääkaappi- tai pakasterasiaan odottamaan seuraavaa nälkää.

On muuten aika haastavaa saada Lumia 900 kameralla asiallisia kuvia kun käytössä ei ole päivänvaloa tai hyvin kirkkaita lamppuja. En koskaan ajatellut olevani kamerahifistelijä, kuten kuvamateriaalistani saattaa pystyä päättelemään, mutta tällä vehkeellä ei kyllä kannata lähteä ottamaan edes satunnaisotoksia sapuskasta. Tai sitten pitää olla huomattavasti minua parempi valokuvaaja...

Ei se kattilassa näyttänyt liisteriltä.



1 kommentti:

lita kirjoitti...

Tätä, ei ihan supertulisena, hän varmaan tekee uuden vuoden pippaloihin, joihin minutkin tietysti kutsutaan. ;)