Vihtapotut

Uuniperuna à la Saunatonttu

Piti blogata käytetystä mäskistä tehdystä saaristolaisleivästä, mutta se mokoma pääsi kohoamaan liiaksi minkä seurauksena se sitten lässähti uunissa ja eihän sellaista nyt sovi maailmalle julkaista. Mennään silti hiilarilinjalla ja otetaan esiin eräs tämän keittiön klassikoista, nimittäin vihtapotut.

Perunoitahan voi tehdä rajattoman monella tavalla. Vihtapotut on meikäläiselle sellainen sweet spot jossa yhdistyvät helppo, nopea ja maukas. Nimensä tämä annos on saanut sen aromista: kun kuumien yrttien tuoksu leijailee uunista, alkaa maaseudusta etäytyneen cityihmisen alitajunta kertoa että lähiseudulla on sauna jossa kiukaalle on juuri sihautettu tuore vihta. Syytämme tästä rosmariinia ja sitä että aitoa sauna & vihta -kombinaatiota on tarjolla aivan liian harvoin. Joka tapauksessa nämä potut ovat aromaattisesti erittäin miellyttäviä edellämainittujen positiivisten ominaisuuksiensa lisäksi.

Raaka peruna à la Saunatonttu

"Resepti" ei taaskaan ole kummoinen. Otetaan perunoita. Tarkennan: Otetaan keskisuuria jauhoisia perunoita. Mieluiten sen verran että niitä jää yli seuraavalle päivällekin mikäli pellille mahtuu. Pestään kunnolla ja halkaistaan kahtia siten että saadaan aikaiseksi symmetrisiä puolikkaita ja mahdollisimman paljon halkaisupinta-alaa. Järjestellään pannulle vieretysten. Sipaistaan halkaisupinnoille hieman oliiviöljyä. Tämä kannattaa tehdä niin että lorauttaa kaikkien päälle pienen noron ja levittää sen sitten sormillaan koko pinnalle. Ei tarvitse liata suteja tai mitään. Jos sattuu omistamaan öljysprayn (sellaisen pumpattavan mihin saa itse laittaa valitsemaansa oliiviöljyä), homman voi hoitaa myös sellaisella.

Rouhaistaan pinnalle pienesti suolaa ja mustapippuria. Sitten kaivetaan kaapista kaikenlaisia mausteita jotka ovat vihreitä. Mieluiten sellaisia jotka on alunperinkin olleet vihreitä. Itsellä yleensä basilikaa, oreganoa, meiramia, salviaa, minttua, rakuunaa ja tietysti reilulla kädellä rosmariinia. Viimeksimainittua kannattaa pyöräyttää morttelissa ennen ripottelua niin maut irtoavat helpommin ja pottujen päällä on pienempiä tikkuja. Kaikki määrät napataan tietysti stetsonista, kuka hullu nyt tällaisia rupeaa mittaamaan. Sopivasti kaikkea. Jos omistaa edelleen sen öljysprayn niin yrttien päälle voi vielä pistää pienen suihkauksen.

Sitten paukautetaan potut uuniin, jonka lämpötila on päivästä (ja joskus ehkä pottujen koosta) riippuen 200-250 astetta. Siellä ne sitten saavat viettää aikaa kunnes näyttävät kauniilta ja tuntuvat valmiilta. Tarkoitus olisi saada niistä sen verran meheviä että pärjäisivät ilman voisilmää. Tosin jos tietää että pääruoassa on nesteitä niin sitten niiden kannattaa antaa paistua vähän kuivemmiksi. Valinta on sinun. Seuraavana päivänä paistetaan lopuista pyttipannua.

Annoksessa on liian vähän perunaa.