Witbier

Wittebrew

Tarjolla tänään: Belgialaistyylinen vehnäolut. Eli sellainen jossa on raikas maku ja mausteena korianteria ja appelsiininkuorta. Niinkuin Hoegaarden. Tämäkin resepti on peräisin kirjasta Brewing Classic Styles, jossa se kulkee nimellä Wittebrew. Reseptistä tekee mielenkiintoisen se, että siihen tulevasta viljasta alle puolet on mallasta. Vehnää ei siis ole mallastettu ollenkaan, vaan mäskiin menee ihan perinteisiä puurohiutaleita. (Vehnähiutaleet ovat muuten harvinaisia, eikö Suomessa osata syödä vehnäpuuroa?) Kaveriksi tulee myös hieman tutumpia kaurahiutaleita sekä yllämainittuja mausteita.

Mäskikin on vaaleaa.

Itse kun aloin oluita juomaan tässä ihan vähän aikaa sitten, niin Hoegaarden oli ensimmäisiä helposti kulauteltavia olusia. Sen tyylistä on siis ollut tarkoitus tehdä jo pidemmän aikaa. Nopeasti vaan on aikaa kulunut ja yksitoista satsia olen kerennyt tehdä ennen kuin tähän projektiin kiinni pääsin. Sillä aikaa olen oppinut vehnäoluista muunmuassa sen että hefeweizen ja witbier ovat ihan eri asioita ja että erityisesti jälkimmäisen kanssa hiivalla on erityisen suuri merkitys onnistumisessa. Witbierin kanssa hiivasta on vähän ristiriitaista juttua ympäri internettiä, mutta ilmeisesti suurempi osa on sitä mieltä että Brewferm Blanche -kuivahiivalla saa hyvää kamaa aikaiseksi. Mikä on mukavaa, niin voin sitten aloittaa kalliilla nestehiivoilla leikkimisen hefeweizenillä.

Tästä se lähtee.

Wittebrew

Speksit:
Satsin koko: 4,5 litraa
Panopäivä: 5.10.
Pullotuspäivä: 24.10.
OG: 1.063
FG: fail
Alkoholia: ken tietää

Viljat:
540 g Pilsnermallas
490 g Vehnähiutale
112 g Kaurahiutale
25 g Munich-mallas

Muut:
2 g Korianteria (siemen, murskattu)
9 g Appelsiininkuorta (paloiteltu)

Humalat:
7 g Hallertau Hersbrucker

Hiiva:
Brewferm Blanche

Mäskäys:
6 litraa vettä.
90 min 50C
75 min lämmitys
60 min 68C
Huuhtelu 2,5 l vettä.

Keitto:
90 min.
60 min: 7 g Hallertau Hersbrucker

Käyminen:
Käyminen aloitetaan 20C ja lämpö nostetaan viimeiselle kolmasosalle 22C. Viikon jälkeen 18C

Pullotus:
23 g sokeria, 1 dl vettä. Noin 2.3 vols.

Valmiiksi mäskättynä.

Homma lähti käyntiin sillä että nostin lämmöt 54C paikkeille ja kippasin viljat sekaan. Aikamoista puuroa siitä tuli. Hieman tässä vaiheessa huoletti että minulla on mäskäyspussissa jalkapallon kokoinen ja rakenteinen köntti vehnäpuuroa kun tulee aika huuhdella viljat. Hella oli kanssa vähän innokkaalla päällä ja viljojen lisäämisen jälkeen lämpötila asettui 52C kohdalle. 

Mittaustulosten mukaan mäski jäähtyy noin asteen kymmenessä minuutissa. Eli ylilämmöllä mentiin koko ajan. Vartin päästä kävin kuumentelemaan vierrettä kohti seuraavaa pysäkkiä. Tähän meni toinen vartti, eli kun mäskäystä oli kulunut yhteensä 30 min, olin saavuttanut 59C lämpötilan. Taas siis asteella yli. Sitten uuniin vielä tunniksi, yhteensä siis 90 min mäskäys.

Appelsiininkuorta tulee hyvin vähän.

Kunnon kiehuminen on kuulemma tärkeää.

Mäskäyksen jälkeen tavanoimainen pussin valutus ja puristelu, jonka jäljiltä vierre oli 1.045. Aikamoista puuroa siellä pussissa kyllä oli, mutta vähän puristelemalla hyvin vierteet irtosi. Sillä aikaa kun vierre lämpenee keittoa varten, huuhtelin viljan 2,5 litralla vettä. Huuhteluveden lisäyksen jälkeen vierteen ominaispainoksi ennen keittoa tuli 1.037.

Kaikki oli oikein kaunista siihen asti kunnes kippasin humalat sekaan. Tästäkin eteenpäin kaikki meni ihan hyvin, mutta kauniinvaaleasta vierteestä tuli aikalailla hernekeiton väristä. Odotamme innolla että se pääsee pulloon jossa humalat tippuu pohjalle.

Käymään vaan.

Kun kalja oli kiehunut, kylmennetty ja siirretty pulloon, ominaispainoksi saatiin 1.063, mikä on jälleen yläkanttiin kirjan arviosta (1.050). Sitä ei vaan usko että saa paremman hyötysuhteen kuin mitä kirja olettaa. Tosin laskennallisesti hyötysuhteet on olleet 75% lähimaastossa, mikä on kirjan reseptien oletus. Ensi kerralla sitten vähemmän viljaa.

Siivilöin appelsiininkuoret ja korianterit pois ja tietysti sen verran humalaa mitä sihvilään tarttui. Eli aika paljon. Väri on silti viehättävästi pilaantuneenvihreä, mutta eiköhän se siitä. Kunnon ilmaus, hiivat sekaan ja jääkaappiin 20 asteeseen.

Rupaa on merkittävästi.

Lähti kuplimaan aika aktiivisesti. Lauantaina laitoin käymään, tiistaina totesin että ehkä olisi vielä kolmasosa jäljellä. Voi olla ettei ole ihan niin paljon kun ilmalukkotoiminta oli jo huomattavasti hitaampaa. Laitoin kuitenkin kolmen päivän päästä lämmöksi 22C. Siitä viikon kuluttua oli aika panna lisää IRA:a joten lämmöt tippuivat 18 asteeseen. Käyminen oli kuitenḱin tässä vaiheessa jo ollut ohi hyvän tovin joten tämän muutoksen ei pitäis makuun vaikuttaa.

Kaikki ei pääse käymään.

Pullotuspäivänä pääsin ihmettelemään melko räikeän vihreätä väriä joka pullon sisäpintaan oli päässyt kertymään. Luottavaisin mielin siitä että kyseessä on humala eikä home, jatkoin pullotushommia. Väri oli kaunis ja olut yllättävän kirkasta.

FG:tä en tietenkään muistanut mitata vaikka olin hankkinut lelunkin näytteen ottamista varten. Otin sitten hiilihapotussokerin lisäämisen jälkeen ja se näytti 1.020. Riippumatta siitä kuinka lisäyksestä aiheutuvan muutoksen laskee, on tämän satsin FG joka tapauksessa aika reippaasti yläkanttiin. Tavoite oli 1.011. Ehkä siitä silti juomaa tulee.

Vihreä on kaunista.

Koska Brewferm Blanche -hiivaa näytti olevan vaikeaa saada ja koska harjoitus tekee mestarin, pesin tämänkin satsin hiivat. Kolme purnukkaa tuli joista jokaisessa on vajaa puoli desiä pohjalla. Saatoin odotella liiankin kärsivällisesti hiivan laskeutumista. Harmillisen pieniä määriä kuitenkin, sillä yksi tuollainen ei ainakaan mrmaltyn mukaan riitä sellaisenaan yhden satsin hiivaamiseen. Vaihtoehtoina on siis käyttää useampi, alihiivata tai tehdä startteri. Saa nähdä mitä sitä jaksaa.

Yksi hiivapurkeista alkoi kuitenkin puskea hometta parin viikon sisällä purkituksesta, joten se meni sitten viemäriin. Jos nuo kaksi muuta yhdistäis ja tekis niistä startterin niin siitä varmaan sais sopivan kokoisen hiivan seuraavalle satsille. Jos/kun sellaisen kerkeää tekemään. Niin monta olutta, niin vähän vapaita viiden tunnin slotteja elämässä.

Hiiva ja olut omissa astioissaan.

Kärsivällisyys palkittiin taas parin viikon päästä ja päästiin maistelemaankin. Ensimmäinen asia jonka havaitsee, on reilu karbonointi. Pullo poksahtaa auki reippaasti ja kaadettaessa lasin kyljestä paljastuu limpparimaisia kuplia. Aika reilusti siis on hiilihappoja. Toinen asia jonka havaitsee on vaahdon puuttuminen. Tämä kuohahtaa kyllä lasiin kaadettaessa, mutta aivan kuten siinä limpparissakin, vaahto katoaa lähes välittömästi ja juodessa siitä ei ole jälkeäkään. Tämä on havaittavissa myös suutuntumassa, joka on melko paksu, jopa lähes öljyinen (mikä on erikoista ottaen huomioon vahvan karbonoinnin).

Maku on kyllä ihan kohdallaan. Korianteri ja appelsiini puskevat läpi, appelsiini kenties hieman turhan voimakkaasti, muttei kuitenkaan häiritsevästi. Jos kaataa hiivat mukaan, on maku kenties turhan hiivaisa. Ilman hiivoja silti maanläheinen mutta mukavan raikas ja iloinen juotava. Menee mukavasti ruokajuomana melkein minkä tahansa kanssa.

Voisi seuraavan satsin koettaa tehdä ihan samalla reseptillä, mutta koittas jättää nuo ruvat laittamatta käymisastiaan ja katsois että saadaanko aikaan havaittavaa eroa. Ehdottomasti kuitenkin uuden yrityksen arvoinen olut.

Vehnälimsaa.