Uutta suoleen

Tämä makkaranteko on sen verran kivaa että siitä alkaa muodostua pikkuhiljaa tapa. Kolmas kerta puhui yhtä totta kuin kaksi edellistäkin, pötkylät olivat maukkaita. Tällä kertaa pääsi jopa suoli loppumaan kesken kun kahta lajia laitettiin.

Jo ensimmäisestä makkaranpaistokerrasta on ollut mielessä tuo maksamakkaran tekeminen. Innoittajana tähän on ollut unkarilainen májas hurka, jonka vuoksi on varmaan matkustettava taas joskus Budapestiin. Mistään ei niin maukasta maksamakkaraa löydy. Tämän päivän resepti oli kuitenkin suomalaiskansallisempi ja täyte muistutti enemmän maksalaatikkoa. Resepti on edelleen siitä Gourmet-lehdestä jonka numeroa en pysty muistamaan. Toinen satsi oli lihaisampi. Paprikaisten pekonimakkaroiden resepti tuli omasta hihasta.

Koska blogini aktiivisin kommentoija pyysi tarkempaa pictoraalia makkaranteon prosessista, seuraa timmiä kuvasarjaa horjuvalla käsivaralla otettuna nokialaisella kameralla. Kuten kaikki tässä julkaisussa käytetyt laatuotokset. Sitä saa mitä tilaa, ja vähän muutakin.



Makkaranteko alkoi taas hankkimalla possunsuolta Chef Wotkinsilta, josta sitä saa kätsysti muovin päälle pujoteltuna.



Sen jälkeen kasattiin ainekset maksamakkaraan,



mitataan, silputaan, jauhetaan, paistetaan, kaadetaan kulhoon



ja sekoitetaan taikinaksi. Heitetään hautumaan jääkaappiin.



Sitten hyökätään lihan kimppuun. Synnynnäiset kokinvaistoni sanoivat että lihaa on jauhettava myllyssä vaikka se olisikin valmista jauhelihaa. Mitä makkarantekoa tämä muuten muka olisi. Niinpä nautasika sai jyllätä koneen lävitse ja kyllähän siitä paljon tasaisempaa tulikin.



Sitten kasattiin paprikapekonimakkaran ainekset



ja sekoitetaan taikinaksi.



Sitten olikin jo aika virittää suoli myllyn nokkaan ja valmistautua toiseksiparhaaseen vaiheeseen: täyttämiseen. Homma hoitui taas mallikkaasti kun yksi käänteli kampea ja mätti taikinaa koneeseen samalla kun toinen otti vastaan muodostuvaa makkaraa.



Suolen loppuessa kesken sitä ladattiin suuttimeen lennosta. Ei tarvinnut irroitella mitään, senkun vaan pujotteli päälle.



Viimeisiä viedään. Se mitä mylly ei enää saa veivattua suuttimesta läpi, survotaan käsivoimin.



Lopuksi sitten solmut päähän ja kieputellaan pötkö makkaroiksi. Aika runsaasti kierrettä saa olla että kestävät siirtelemisen ja keittämisen aukeilematta.



Valmiit makkarat keitetään pikkuisen poreilevassa vedessä kypsiksi samaan tapaan kuin kaupan nakitkin.



Lopuksi keitetyt makkarat paistetaan pannulla kauniin ruskeiksi. Kunnollinen satsi kootaan makkaroista, uuniperunoista, hapankaalista ja raikkaasta salaatista. Kyllä kelpaa.

Maksamakkara
(alkuperäisessä reseptissä rusinamakkara)

1 pkt (400g) possunkylkeä
350 g naudan maksaa
2 munaa
2 dl ohrasuurimoita
1 sipuli
0,5 dl siirappia
1 dl rusinoita
inkivääriä
meiramia
valkopippuria
suolaa
1/2 dl vettä

Maksa ja possunkylki jauhetaan myllyssä. Sipuli silputaan ja kuullotetaaan, ohrasuurimot keitetään irtonaisiksi. Kaikki ainekset sekoitetaan.

Maksamakkarasta tuli mehevää ja hyvää. Kuten reseptistä saattaa arvata, maku muistuttaa aika paljon maksalaatikkoa. Voidaan tietysti kyseenalaistaa että paraneeko maksalaatikko kun sen pakkaa pötkylöiksi, mutta maistuvia paketteja ne joka tapauksessa on. Puolukkasurvosta sivuun niin näillä on hyvä mennä.

Paprikapekonimakkara

700g nautasikajauhelihaa
400g naudan jauhelihaa
1 pkt (140g) pekonia
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
3 rkl paprikaa
2 dl punaviiniä
1 muna
suolaa

Nautasika jauhetaan myllyllä tasaiseksi. Sipuli kuullotetaan ja valkosipuli lisätään sekaan, annetaan maustua hetki ja jäähdytetään. Nautasikaan sekoitetaan sipulit, muna, viini ja mausteet ja seos sekoitetaan tasaiseksi. Lopuksi lisätään joukkoon suikaloitu pekoni ja naudan jauheliha.

Näistä pääsi nyt tulemaan kuivaa ja jotenkin karkeaa. Ei pysy massa kasassa. Plus että paprikaa on ihan liian vähän, ei se meinaa maistua ollenkaan. Mietoja ovat. Viritystä vaatii tämä resepti. Ensi kerralla siis paprikaa lisää, josta ainakin osa paistettakoon sipulien kanssa rasvassa. Liha marinoitumaan etukäteen. Pekonit isompina paloina, sillä nyt ei biusat meinanneet tulla kyrsästä esiin ollenkaan. Samoin kävi naudan jauhelihalle, sekoittui liian tasaiseksi massaksi jolloin sattumia ei ole juuri lainkaan. No kyllä ne silti kauppansa tekee.

Tätä rakenneongelmaa pohtiessani kysyin taas neuvoja ylimmältä opettajaltani, kaikkitietävältä internetiltä. Löysin lontoon kieltä puhuvan foorumin jolla oli paljon hyviä neuvoja. Kyseinen saitti suosittelee leivänmuruja käytettäväksi mehevyyden ja rakenteen aikaansaamiseksi. Myös taikinan vaivaaminen vaikuttaisi olevan ihan tieteellistä toimintaa. Laitetaan korvan taakse. Sausagemaking.org ei itsessään ollut kummoinen, lähinnä kaupallinen saitti, mutta heidän fooruminsa on sitäkin avuliaampi.

Voinen luottavaisesti todeta että tämä ei jää tähän. Riistamakkara on ainakin vielä kokeilematta, samoin mustamakkara ja mainitsemani unkarilainen májas hurka sekä kaverinsa mustanmakkaran kaltainen véres hurka. Puhumattakaan makkaran säilömisestä vaikkapa laukkaan taikka sen savustamisesta tai kuivaamisesta. Voi voi. Edellisestä satsista ei ole vielä syöty kuin puolet ja uutta tekee mieli kokeilemaan. Sellaista on elämä. Pakko varmaan mennä syömään.