Olisinko Pastanjauhannasta bongannut ensimmäisen kerran tämän instant-kestosuosikkiomenapiirakan. Kyseinen resepti on alunperin peräisin Ruokatorsta-keittokirjasta jonne on kasattu Hesarin Ruokatorstai-reseptejä iso kasa. Hypistelin opusta kirjakaupassa mutta onnistuin vastustamaan kiusausta. Voi sitten törsäillä juustotarvikkeisiin enemmän.
Tämä piirakka onnistui mukavasti useamman kerran ihan perus irtopohjavuoassa, mutta kyllä sen tekeminen sen verran säätö oli että ihan aito americcalaistyylinen piirakkavuoka tarvittiin. Herttoniemestä löytyi Bake and Party -niminen ruoanlaittotilpehööriin erikoistunut puoti, joka halusi myydä minulle haluamani vuoan tarjoushintaan. Nyt on sitten oikea piirakkavuoka ja johan rupes lyyti kirjottamaan.
Itse resepti menee näin:
Omenapiirakka
4,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
150 g voita
sopivasti kylmää vettä (0,5-1 dl)
7 pientä hapanta omenaa
1,75 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
1/4 tl muskottia
1 tl kanelia
2 rkl voita
Ensin tehdään taikina. Voi nypitään jauhojen ja sokerin kanssa tasaiseksi massaksi käsin. Vettä lisätään kunnes taikina pysyy kasassa eikä murene. Laitetaan jääkaappiin kiinteytymään noin tunniksi.
Omenat kuoritaan ja paloitellaan. Sokeri, jauhot ja mausteet sekoitetaan omenapaloihin.
Jäähtynyt taikina pätkäistään puoliksi ja puoliskot kaulitaan pohjaksi ja kanneksi. Pohja laitetaan piirakkavuokaan, omenatäyte kasataan päälle, voi vuollaan täytteen päälle ja koko komeus peitetään taikinakuorella. Tilkitään reunat ja pistellään pintaan haarukalla reikiä. Ripotellaan päälle sokeria koristeeksi.
Piirakka laitetaan 200-asteiseen uuniin, paistetaan 15 minuuttia, tiputetaan lämpö 175 asteeseen ja annetaan paistua vielä 45 minuuttia. Piiraan annetaan jäähtyä kunnolla ennen syömistä.
Originaali taitaa kehottaa voitelemaan piirakan vielä kermalla ennen paistamista, mutta ei sitä yleensä ole kermaa lojumassa kaapissa ja nyt kun olis ollu niin ei muistant. Jonain päivänä vielä kokeilen sitäkin.
En myöskään ihan joka kerta leiki sen uunin lämpötilan kanssa vaan heivaan sen suoraan 175 asteeseen ja eipä siinä lopputuloksessa kauheesti eroa ole. Ei sinäänsä että mä mitään kelloa myöskään muistaisin kattoa. Otetaan pois kun se on kypsää. Piirakassa se on niin helppoa kattoa.
Malttamattomana sällinä mun piirakat myöskin kokee pikajäähdytyksiä, joka saattaa tarkoittaa pakastimen kautta käyttöä jos oikeen piirakanhimo painaa päälle. Sisus on nimittäin kuumana vielä melko juoksevaa joten kyllä se viileäksi kannattaa saada ennen korkkaamista.
Granny Smitheistä tuli tosi makeaa piirakkaa. Valkeat kuulaat oli kivoja, niissä oli happamuutta sen verran että sokerin määräkään ei tuntunut yliampuvalta.
1 kommentti:
Voi ei. Tahtoo. Tästä pitäis nyt saada gluteeniton versio. :) Vegaanisuus ei varmaan olis edes kovin vaikeeta kun kookosrasva on keksitty (ja kaupan kasvismargariinit, mut ne nyt on mitä on). Haaste: miten ihmeessä taikinan sais pysymään oikeesti kasassa ilman vehnää? Täyte suurustuu kyllä vaikka perunalla.
Lähetä kommentti