Pseudoramen

Japanissa vierailusta jokunen vuosi sitten jäi miellyttävät muistot ramen-nuudelikeitosta joka oli hyvää ja jota myytiin riittävän isoina annoksina. Sitähän piti sitten kotimaassakin päästä kokeilemaan, mutta reseptiä ei tietenkään ollut.

Alkuperäinen idea on saattanut hieman hälventyä matkan varrella kun oma inspiraatio on latonut väliin asioita. Siksipä en tätä ehkä kehtaa rameniksi kutsua.

Soppa koostuu nuudeleista, täytteistä ja liemestä. Nuudelit ovat koko homman helpoin osa, niitä ostetaan vaan kaupasta ja keitetään sopivan kypsiksi. Tykkään ostaa tätä soppaa varten semmoisia suoria japanilaisia nuudeleita, mutta aina ei jaksa mennä itämaamarketteihin kun S-marketistakin saa nuudeleita.

Liemi on kaksijakoinen juttu. Tottahan siitä tulee paljon parempaa kun sen tekee itse alusta lähtien, mutta vaiva ja raaka-aineiden kulutus on kuitenkin aika valtavaa verrattuna syntyvän liemen määrään. Joten joskus sitä ottaa sitten vaan valmista fondia ja tekee siitä. Tällä kertaa tein alusta lähtien itse.

Liemiä varten pakastan aina kaikki ylijäämäpalat lihoista, kuten luut ja nahat. Samoin joulukinkuista ja vastaavista isoista paistotuotteista tulee ylimääräistä paistolientä joka kannattaa laittaa pakkaseen. Sillä on hyvä maustaa keitoksia.

Liemi

2 kanan luut ja nahat
1 valtava sipuli
6 kynttä valkosipulia
kymmenen sentin pätkä inkivääriä
musta- ja maustepippureita
suolaa
vettä
kinkun paistolientä

Ramen-liemi (2 annosta
1,5 litraa edellämainittua lientä
3 valkosipulinkynttä
5 cm inkivääriä
1 rkl soijakastiketta
2 rkl miriniä
1 rkl omenaviinietikkaa
loraus seesamöljyä


Kanat pilkotaan vähän ruhoa pienemmiksi osiksi. Valkosipulinkynnet halkaistaan ja inkivääri pilkotaan peukalonpään kokoisiksi paloiksi, sipuli pilkotaan neljään osaan. Kaikki ainekset laitetaan 5 litran kattilaan ja täytetään piripintaan vedellä. Keitetään 6 tuntia hiljaisella tulella ja lopuksi siivilöidään. Sekaan laitetaan maun mukaan kinkun paistolientä.

Ramen-lientä varten inkiväärit ja valkosipulit viipaloidaan mahdollisimman ohuiksi. Liemi kuumennetaan kiehuvaksi ja mausteet lisätään. Nostetaan pois liedeltä ja annetaan hautua hetken aikaa.

Täytteistä tärkein on minulle liha, jonka resepti on myöskin peräisin kyseiseltä japaninmatkalta. Tai ainakin inspiraatio. Tällä tavalla valmistettuun lihaan tulee mukavan maun ja rakenteen lisäksi ihana tahmea pinta kokoonkeitetystä marinadista. Se tietysti huuhtoutuu pois kun liha ja liemi kohtaavat toisensa, mutta kaikkea ei voi saada. Kyseisen ilmiön takia joku muu saattaisi käyttää keitossa jopa jotain muuta lihaa. En minä.

Tahmea possu

20 cm pätkä pitkittäin halkaistua porsaan ulkofileetä
2 rkl sokeria
2 rkl soijakastiketta
2 rkl omenaviinietikkaa
1 tl kuivattua inkiväärijauhetta

Sokeri, soija, etikka ja inkivääri sekoitetaan keskenään. Sokerin tulee liueta kokonaan nesteeseen. Filee laitetaan muovipussiin ja marinadi kaadetaan päälle. Mitä kauemmin jaksaa marinoida, sen parempaa tulee. Neljästä tunnista ylöspäin.

Liha otetaan pois marinadista ja paistetaan kauttaaltaan ruskeaksi pannulla. Kun liha on ruskistettu, aletaan pannulle kaataa marinadia pieninä annoksina. Kun marinadista on haihtunut lähes kaikki neste, kaadetaan lisää. Näin jatketaan kunnes kaikki marinadi on käytetty ja liha on kypsää. Annetaan jäähtyä pannulla.

Liha leikataan poikittain viipaleiksi. Parhaimmillaan se on kun se on sisältä hieman punertavaa, mutta ei raakaa. Tahmeaa kastiketta voi halutessaan sivellä lihaviipaleiden päälle.

Toinen ehdottoman tärkeä täyte on tuore pinaatti. Sitä saa olla niin paljon kuin sielu tai lompakko sietää. Minun sieluni sietäisi enemmän kuin lompakkoni. Miten voi olla että pinaatti maksaa enemmän kuin naudan sisäfile? Tai kaksi kertaa niin paljon kuin italialainen salami. Vääryyttä on se. Eikä ollu edes suomalaista, kun se olis ollu kalliimpaa.

Pinaatti kuitenkin kiehautetaan nopeasti vain juuri sen verran että se vähän pehmenee. Keitetty pinaatti ladotaan lävikköön ja annetaan sen painautua tiiviiksi möykyksi, joka leikataan keittoannosta varten sitten paksuiksi viipaleiksi. Ja hyvää tulee. Minä teen sillä lailla että keitän pinaatit reilussa vedessä, nostelen ne sieltä pois reikäkauhalla ja keitän heti perään samassa vedessä nuudelit. Näin voin uskotella itselleni että pinaatista irtoava kama joka värjää veden vihreäksi, hyödyntää nuudeleitani.

Monesti, mutta en joka kerta, teen keittoon sushista tuttua hieman makeaa munakasrullaa.

Munakasrulla

2 munaa
2 tl soijakastiketta
1 tl suolaa

Ainekset sekoitetaan keskenään tasaiseksi, ei vatkata. Munakasrullaa varten lämpimälle pannulle kaadetaan ohut kerros munakasmassaa. Massan tulee hyytyä, ei paistua. Kun ohut kerros on hyytynyt, se rullataan tiukaksi rullaksi, työnnetään pannun reunalle ja kaadetaan seuraava ohut kerros pannulle hyytymään. Kun tämä kerros on hyytynyt, se rullataan edellisen kerroksen päälle edelleen mahdollisimman tiukaksi paketiksi. Näin jatketaan kunnes kaikki massa on käytetty.

Valmiin rullan annetaan jäähtyä, jonka jälkeen se viipaloidaan syömäkelpoisen kokoisiksi paloiksi.

Sitten kun kaikki ainekset on tehty, soppa kasataan. Lautasen pohjalle laitetaan nuudeleita, lihaa, pinaattia ja munakasrullaa esteettisesti miellyttäväksi asetelmaksi. Päälle kaadetaan kuumaa lientä kippo täyteen.

Sopan päälle laitetaan tuoreita vihanneksia, kuten ohueksi viipaloituja retiisejä, kurkkua, ruohosipulia tai tuoresipulia. Mitään näistä ei sattunut olemaan, joten kompensaatioksi livautin liemen sekaan ohuita sipulisiivuja. Ei ollut kummonen koriste, mutta pitäähän ruoassa sipulia olla jossain muodossa.