sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Olutta, vaihe 2: pullotus

Rubaeoir

On tullut aika pullottaa kolme viikkoa sitten pantu Rubaeoir. Prosessi on vielä hiontavaiheessa ja tuntuu että tähän pullotusvaiheeseen tulee käytettyä pesun, desinfioinnin ja itse pullotuksen ohella säätämiseen aivan liian suuria määriä aikaa. Prosessi menee tällä hetkellä jokseenkin seuraavasti:

Aloitetaan tyhjentämällä paljon pöytätilaa, sillä se loppuu kuitenkin kesken. Huudellaan ja desinfioidaan välineistö, eli pullot joihin olut ollaan laittamassa, korkit, pullotusämpäri pullotusletkuineen, lappo, sekä ominaispainomittari.

Pullon pohjalle jää kamaa huomattavasti enemmän kuin uutteesta tehdessä.

Arvioidaan paljonko tarvitaan sokeria pullotettavan määrän hiilihapottamiseen, kiehautetaan desi vettä ja liuotetaan sokeri siihen. Annetaan jäähtyä ja kaadetaan pullotusämpäriin. Kaivetaan käymispullo käymiskaapista ja lapotaan olut pullotusastiaan sokerin päälle. Muistetaan hyvässä lykyssä ottaa näyte ominaispainon mittaamista varten ennen sokeriin sekoittamista. Mitataan ominaispaino. Kun olut on pullotusastiassa, siirretään se pulloihin pullontäyttäjällä. Isketään korkit päälle ja siirretään jälkikäymään vähintään viikoksi, mieluusti kahdeksi.

Valmiina pullotukseen.

Tarkoitus on ollut jo jonkin aikaa saada ostettua mittalasi jotta saisi tuon ominaispainon mittaamisen tehtyä ilman suuren suurta sähläystä. Viinimaailma on kuitenkin viikonloppuisin kiinni ja kuka sitä nyt Myyrmanniin jaksaa viikon aikana polkea. Kokeilin siis tällä kertaa ottaa ominaispainonäytteen puolen litran muovipulloon jonka sitten hiilihapotin suoraan pullosta. Illalla oli siis pitsan kanssa tarjolla ensimmäinen tuopillinen, mutta maistelusta enemmän ensi kerralla.

Tämä kyseinen satsi on käymisastiassa aivan mustaa. Läpi ei nähnyt vaikka valoa vasten kurkisteli ja epäilin jokko tästä punaista tulee ollenkaan, kuten tarkoitus oli. Vaan kyllä sen siitä vaaleni kunhan pääsi pienempään purkkiin. Olen ottanut tavaksi pullottaa ainakin yhden pullon läpinäkyvään puteliin jotta voin seurata kirkastumista ja värin kehittymistä pullokypsymisen aikana.

Korkit kiinni. Etualalla hiilihapotettu yksilö.

Sitten kun kaikki olut oli pulloissa, ei muuta kuin korkit päälle, pieni päällipuolen huuhtelu, pullojen identifiointi ja sitten kypsymään. Eränumeron kirjoittaminen korkkiin on hyvä tapa pitää kirjaa siitä mitä missäkin pullossa on. Kun tekee näin pieniä satseja, ei pääse käsi väsymään tässäkään hommassa. Värikoodatuilla korkeillakin tietysti pärjäisi. Patenttikorkillisiin pulloihin pitää vaivautua laittamaan teippi vielä korkin päälle jotta uudelleenkäyttö on sitten helpompaa. Patenttikorkilliset ovat muuten nerokkaita tuotteita, mutta niiden löytäminen ,33-koossa on osoittautunut haasteelliseksi. Pikkupullo on kuitenkin minulle mieluisin pullokoko, joten patenttikorkillisten puutteessa pitää käyttää Tapio Wirkkalaa.

Satsi #6 valmiina jälkikäymiseen.

Sinne kaapin alle ne nyt sitten päätyivät. Vähän jännittää. Kahden viikon päästä maistellaan.

Ei kommentteja: