Italian Kallea lainatakseni, "tulin, näin ja voitin". Neljäs kerta sanoi toden. Makkarareseptin puuttuva ainesosa on löytynyt ja sen mukana poistui makkarasta kaikki kuivuus ja kumimaisuus. Hyviä ne oli aikaisemminkin, mutta nyt voisin väittää että osuttiin varsin napakymppiin.
Tätä kertaa varten olin tehnyt jo hieman taustatutkimustakin ja erinomaiseksi resurssiksi paljastui sausagemaking.org foorumi, jossa ystävälliset konkarit britteinmaalta kertoivat avuttomille aloittelijoille ystävällisesti, mutta juurta jaksaen että kuinka niistä kyrsistä tehdään mureita, maukkaita ja meheviä. Olivatpa väsänneet oikein kattavan pdf-muotoisen tutoriaalinkin.
Homman salaisuus on ilmeisesti siis leivänmuruissa, lontooksi rusk. Nämä ruskit siis ovat hiivattomasta leivästä tehtyä murenaa jossa on jotain maagisia ainesosia joilla makkara muuttuu taivaalliseksi. Aitoon Oikeaan en päässyt käsiksi, sen sijaan kotikutoinen korppujauho hoiti homman meikäläisen vaatimusten mukaan kuntoon. Toisin kuin koulussa opetettiin, leivänmuru ei olekaan taikinassa jatkeena vaan jotta kosteus ja rasva sitoutuisi taikinaan eikä valuisi kuumennettaessa pois. Lopputulos on paljon miellyttävämpi ja sanoisinko makkaraisempi kuin 100% lihan kanssa. Lihamassan on kuulemma myös oltava kylmää taikinaa tehtäessä.
Olen nyt melkoisen pettynyt Gourmet-lehteen, jonka artikkelissa ei moisia asioita mainittu sanallakaan. Olisivat nyt voineet edes kertoa että näin myös tehdään. Ehkä mulla vaan on brittiläinen maku. Näiden herkullisten omenapossumakkaroiden resepti löytyi yllämainitulta foorumilta. Oma versioni suomalaisittain soveltaen.
Omenapossumakkarat
1400g porsaan uunilihaa
50g kuivattuja omenoita
3 dl omenamehua
1 rkl suolaa
2 tl mustapippuria
2 tl salviaa
Porsaasta poistetaan kamara ja luut. Liha pilkotaan karkeiksi kuutioiksi ja laitetaan pakkaseen jäähtymään. Omenamehusta keitetään kattilassa puolet pois. Omenat pilkotaan pieniksi ja laitetaan omenamehuun nesteytymään noin tunniksi. Kun liha on palttiarallaa nolla-asteista, ajetaan se lihamyllyn läpi. Jauhettuun lihaan sekoitetaan kaikki muut ainekset ja taikinaa vaivataan kylmänä hetken aikaa.
Taikina vaikutti hieman kuivalta joten lorottelin tämän lisäksi vielä summanmutikassa lisää omenamehua joukkoon, ehkä desin verran.
Taikina pursotetaan possunsuoleen ja muotoillaan makkaroiksi. Alkuperäinen resepti kehottaa säilyttämään jääkaapissa seuraavaan päivään ja paistelemaan syötäväksi sitten, mutta samantein keittämällä tuli myös hyviä. Pitää vaan paistaa sitten ennen syömistä.
Kuten edellisen postauksen sopasta, tästäkin tuli melko jouluinen tunnelma. Tuhti possu ja makea omppu ovat molemmat melko jouluisia makuja, tai sitten mulla on joku alitajuinen joulunodotus meneillään.
Kuivatut ompot olivat itsetehtyä viime syksyn satoa, mutta mehu kaupan tiivistetuoremehua. Valitettavasti minulla ei edelleenkään ole kuin yksi terä lihamyllyyni, mutta hyvin sillä pärjäsi. Erinomaisuudesta huolimatta aina on parannettavaa, makkarat olivat nimittäin melko makeita pääruokalajiksi. Seuraavaan satsiin laitan omenamehun sijaan omenasiideriä. Ompot olivat nyt lisäksi niin pieninä paloina ettei niitä syödessä havaitse. Ne voisi jättää vähän kookkaammiksi jotta makkarasta löytyisi sattumia.
Vaan on se mahtavaa kun jonkun taidon hiomisessa joskus sitä ottaa aimo askeleen kerralla eteenpäin sen sijaan että kehittyisi pikkuhiljaa. Kyllä sitä tulee ponteva olo kun ylittää itsensä tekemällä erinomaista (vaikka itse sanonkin) makkaraa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti