Chipotle-appelsiinikanaa

Salamavalokanaa!

Chipotle abodo-kastikkeessa on hyvä tuote. Jos et ole koskaan maistanut, olet missannut paljon. Kyseessä on siis  savustamalla kuivattu jalapeño, joka on tämän jälkeen upotettu maustekastikkeessa säilyketölkkiin. Ja erityisesti se säilyketölkki tässä kuulostaa epäilyttävältä, mutta tämä on ainoa tuote joka tulee mieleen joka todellakin on priimaa purkista. En tosin tiedä miten näitä valmistaisi kotona jos olisi varusteet. Saattaisi tulla parempia. Mutta joka tapauksessa näihin pieniin purkkeihin on saatu sullottua järjetön määrä savunmakua ja chilistä potkua. Tietenkään näitä ei sitten meinaa löytää mistään. Muistaakseni Itiksen Prismassa oli, ja oisinko edellisen kymmenen(?) purkin satsin kantanut kotiin Viikin vastaavasta. (Vähemmän yllättäen niitä tulee otettua hylly tyhjäksi kun niitä sattuu löytämään).

Nameja

 

Tällä haavaa viimeinen purkillinen tuli korkattua ja tehtyä siitä chipotle-ketsuppia (joka ei ollut kovin hyvää, pitää jatkaa viilaamista) ja koska yhdestä chilistä riittää potkua pitkälle ja purkissa on monta, myös appelsiini-chipotle kananuijia. Alkuperäinen resepti blogista Homesick Texan. Oma versioni suomalaistettu ja suoraviivaistettu

2pkt (yht 1600g) kananuijia
2 tl suolaa
mustapippuria

2 appelsiinin mehu
1 appelsiinin kuori
2 valkosipulinkynttä
2 chipotlea

1,5dl ketsuppia
1 rkl fariinisokeria
2 rkl Worcestershire-kastiketta
2 rkl  valkoviinietikkaa

Kananuijat huuhdellaan kylmässä vedessä ja taputellaan kuiviksi talouspaperilla. Päälle rouhitaan myllystä suolaa ja mustapippuria, pistetään uunipellille ja paistellaan 250 asteessa 40 minuuttia. Sillä aikaa kun kanat paistuvat, tehdään kastike. Raastetaan appelsiinin kuori ja puristetaan appelsiinien mehu. Hurautetaan kuoret, mehu, mehun puristuksesta mehustimeen jäänyt tauhka, valkosipulit ja chipotlet tehosekoittimella tasaiseksi nesteeksi. Kaadetaan kattilaan ketsupin, sokerin, worcestershire-kastikkeen ja valkoviinietikan kanssa. Huuhdellaan tehosekoitin tipalla vettä ja lisätään sekin kattilaan. Keitellään kasaan ketsuppimaiseksi kastikkeeksi. Kun kanat ovat paistuneet, kipataan ne kastikkeen kanssa kattilaan ja käännellään kunnes ne ovat peittyneet. Jos tekee kastikkeen pienessä kattilassa, kannattaa tämä tehdä yksi nuija kerrallaan. Laitetaan kanat kastikkeineen uuniin grillivastusten alle kunnes kastike on kuivahtanut ja pintaan alkaa tulla tummia läiskiä. Siirretään lautaselle nautittavaksi tuoreen leivän ja porkkanatikkujen kanssa.

Sitä on muuten tullut kovin nirsoksi kun on pilkkonut itse kanansa. Näissä kaupan valmiissa kananuijissa on luunpalasia ja sellaista, joita itsesilputussa ei tietenkään ole kun kaikki viillot tekee näppärästi nivelten kohdalta. Eipä se tässä satsissa haittaa paljoa, suurimmat voi nipsaista irti jos häiritsee. Matkan aikana opittiin myös se että kanoista lähtee aika paljon nestettä paiston aikana, joten leivinpaperin käyttäminen ensimmäisen 40 minuutin aikana on aivan turhaa. Se vettyy. Sen sijaan grillauksen aikana se on erinomaisen hyvä ajatus sillä kastike kärähtää pannuun kiinni huomattavasti nopeammin kuin kanojen pintaan. Ja tarjoillessa kannattaa varata paperia mukaan sillä sorminsyötäväksi sapuskaksi tämä on sottaista kamaa.

Polttariextra: Kukkoa viinissä

Sitsien pääruoka on ranskalainen klassikko Coq au vin, tällä kertaa tosin kanasta sillä kanaa löytyy pakasteesta a) helpommalla ja b) halvemmalla. Reseptin nappasin Gouremet-lehdestä.

Coq au vin

3 kananpoikaa pakkasesta
10 sipulia
8 valkosipulinkynttä
6 porkkanaa
purjoa
persiljaa
laakerinlehtiä
mustapippuria
1 plo + vähän tonkasta punaviiniä
kanalientä liemikuutiosta
1 dl jauhoja
2 rkl tomaattipyreetä
200g pekonia
30 pikkusipulia
300g herkkusieniä

Pilkoin kanat kahdeksaan osaan (koivet, reidet, rintafileenpuolikkaat). Selkärangan ja siivet pistin pakkaseen jotta niistä voi jossain vaiheessa keittää lientä.

Kahden purjonlehden sisään käärin viitisen oksaa persiljaa ja neljä isoa laakerinlehteä. Timjamia ei löytynyt, mutta sitä olisi laitettu jos olisi ollut. Nipun sidoin langalla paketiksi.

Lohkoin sipulit ja paloittelin porkkanat. Laitoin ämpäriin muovikassin, jonne kerrostin lihat, mausteet ja kasvikset. En laittanut tässä vaiheessa vielä suolaa, mutta mustapippuria kyllä. Päälle kaadoin punaviiniä kunnes kaikki oli peittynyt. Solmittu pussi meni kylmäkellariin odottamaan marinoitumista.

Valutetaan kananpalat ja paistetaan pannulla kauniin värisiksi. Ripotellaan pinnalle vehnäjauhoja. Paistetut kanat laitetaan uunivuokaan ja kaadetaan päälle marinadi kaikkine kasviksineen. Lisätään tilkka kanalientä ja maustetaan tomaattipyreellä, suolalla ja mustapippurilla. Paistetaan 175-asteisessa uunissa noin tunnin verran.

Pikkusipulit kiehautetaan vedessä, huuhdotaan kylmällä ja kuoritaan. Pekonit laitetaan kylmään pannuun ja kuumennetaan kunnes rasva irtoaa ja pekonit ovat mukavan rapeita. Otetaan pekonit pois ja paistetaan rasvassa pikkusipuleita ja herkkusieniä.

Kun kana on melkein valmista, lisätään joukkoon sipulit, pekonit ja herkkusienet. Tarjoiltaessa koristellaan persiljalla.

Kana meni marinoitumaan kahta päivää ennen H-hetkeä. Kanat, vihannekset ja marinadi päätyivät ämpärissä kylmäkellariin, jossa kävin satsia kertaalleen kääntelemässä maustumisen aikana.

Juhlapaikalle saavuttuamme paistelin kananpalat pannulla ja totesin että uuniin ei tällainen satsi kyllä mene millään, joten uunin sijaan käytin kattilaa. Kymppilitrainen tuli melko täyteen. Niinpä paisteltuani pekonit ja pikkusipulit en laittanutkaan niitä hautumaan viinin ja kanan sekaan vaan kasasin niitä tarjoiluannoksiin ikään kuin lisukkeeksi.

Kanan kaverina oli lohkoperunoita ja keitettyä ohraa. Annos koristeltiin vielä kaiverretulla tomaatilla ennen tarjoilua, ja valitettavasti touhu oli sen verran hektistä että kuvaa en ehtinyt tästäkään saamaan.

Annos oli kuitenkin maukas ja tämäkin ruoka oli oikein mitoitettu. Yksi kana = 2 rintaa ja 2 koipea = neljä henkeä. Joko minulla tosin oli liikaa viiniä tai liian vähän jauhoja sillä viini itse jäi täysin nestemäiseksi ja näinollen sen lotraaminen lautasille oli melko mahdotonta. Jos siis haluaa kastikemaista ruokaa, saa jauhoja tosiaan mättää melko vapaalla kädellä.