Tequila-kuorrutettu sitruunaleipä rosmariini-pähkinätäytteellä

Asioiden suomentaminen on vaikeaa. Varsinkin kun kielestä puuttuu terminologiaa. Miksei meillä voi olla järkevää sanaa joka vastaa termiä "glaze". Jostain syystä "kuorrutus" ei vaan oikein rokkaa. Alkuperäinen resepti kulki siis nimellä Tequila Glazed Lemon Bread with Rosemary Walnut Filling. Käännä nyt sitten tuollainen, suoraan tai käyrään. Ei sinäänsä että se olisi kauhean elegantti nimi reseptille lähteissäänkään.

Itse resepti sen sijaan on mielenkiintoinen. Yllä linkattu blogipostaus toteaa sen olevan "baked goods that walk the fine line between savory and sweet". Itse luokittelisin sen kakun ja karkin välimuodoksi, eli makeutta ei tästä setistä puutu. Ensin tehdään kakku jonka välissä on makeaa täytettä, sitten siihen imeytetään sitruunasiirappia ja kuorrutetaan koko juttu lopuksi sokerilla. Yksi pala riittää pitkälle. Hyvää se kuitenkin on. Sitruunaa on riittävästi, rosmariini antaa koko jutulle persoonallisen vivahteen ja tequila kuorrutuksessa on vinkeä lisä monipuoliseen makujen sekamelskaan.

Muutin reseptiä sen verran että korvasin maidon jugurtilla ja saksanpähkinät pekaaneilla kun ei nyt sattunut alkuperäisiä olemaan kaapissa. Lisäksi käytin añejo-tequilaa silverin sijaan. Ja käytän jatkossakin kunnes Alko alkaa tarjota kohtuuhintaista silveriä joka ei ole hirveää kuraa. Havaintona myös jos joku tätä haluaa tehdä, että kaksi ruokalusikallista rosmariinia on reilu puoli puskaa sellaisesta peruskokoisesta kaupassa myytävästä tuoreyrttiruukusta, eli aika paljon.

Sitruunalimppu tequilakuorrutuksella

täyte:
2rkl tuoretta rosmariinia silputtuna
50g sokeria
1 rkl fariinisokeria
1/2 tl kanelia
70g pekaanipähkinöitä murskattuna

taikina:
140g voita
200g sokeria
1/2 dl hunajaa
3 munaa
2 sitruunan kuori
1,25 dl jugurttia
1 sitruunan mehu
350g jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl suolaa

kuorrute 1:
1 sitruunan mehu
75g sokeria
1  rkl hunajaa

kuorrute 2:
130g tomusokeria
2-3 rkl tequilaa

Ensin tehdään täyte, eli sotketaan kaikki täytteen ainekset keskenään tasaiseksi murenaksi. Sitten tehdään kakku. Vatkataan voi ja sokeri, lisätään hunaja ja sitruunan kuori. Kun seos on tasaista, lisätään munat yksi kerrallaan. Sekoitetaan kuivat aineet keskenään, lisätään joukkoon ja sekoitetaan tasaiseksi.

Voidellaan ja jauhotetaan leipävuoka. Kerrostetaan taikinaa ja täytettä siten että saadaan kaksi täyteraitaa kolmen kakkukerroksen väliin. Paistetaan 175 asteessa reilu tunti.

Kun kakku alkaa olla valmis, tehdään kuorrute 1. Kakun tullessa uunista annetaan sen jököttää vuoassa ja tökitään sen pintaan reikiä. Sitten sivellään kuorrutetta pintaan niin monta kertaa että saadaan kaikki imeytymään kakkuun. Annetaan jäähtyä hetken ja otetaan ulos vuoasta ritilälle, jossa se saa jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Valmistetaan kuorrute 2 ja kaadetaan sitä lusikalla levittäen kakun päälle niin että se peittää koko pinnan ja valuu koristeellisesti reunoille. Siirretään tarjoiluastialle ja annetaan kuorrutteen kuivahtaa ennen tarjolle asettamista.

Jos olisin kahvi-ihminen niin veikkaisin että tämä menisi mukavasti täyteläisen tumman kahvin kanssa, mutta en ole joten mistäpä minä mitään tietäisin. Alkuperäinen resepti muuten toteaa että paistoaika on tunnista tunti ja varttiin, mutta tämä oli uunissa kai tunti ja 20 minuuttia ja olisi saattanut hyötyä vielä vartin paistamisesta. Tulipahan ainakin mehevää.

Veli Viulun viimeinen virsi

Pakastimen pohjalla oli vielä jäljellä kaksi pussillista luomulammasta. Minulla ei ollut hajuakaan siitä mitä ihmettä nämä palat olivat. Toinen oli iso ja ohut, toinen satunnaisia palasia. Ei siinä mitään, makkara ei kysele vaan ottaa sisäänsä kaiken.

Minulla oli ihan reseptikin. Mausteita mitatessani totesin kuitenkin että niiden on pakko tarkoittaa tuoreita yrttejä, sillä neljä ruokalusikallista kuivattua yrttiä (per laatu) reiluun kiloon makkaraa vaikutti tarpeettomalta überkillitä. Heitin siis lonkalta.

Makkarasta tuli erinomaista, paras makkara tähän mennessä. Taas. Hassu juttuhan tässä on se että olin lukenut kymmenistä ellei sadoista lähteistä että sitä rasvaa pitää olla paljon. Ja vasta tämän makkaran kanssa tajusin että sitä rasvaa pitää olla paljon. Ja jotta en nyt vaikuttaisi lukijakuntani mielestä jotenkin hitaalta, haluan korostaa että tajusin että sitä rasvaa pitää olla PALJON. Resepti halusi lammasta ja läskiä suhteessa 3:1, määrittelemättä lampaan rasvapitoisuutta sen kummemmin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että kun makkaramassaa sekoittaa, kulhon reunoille jää reipas kerros läskiä. Makkaranteon jälkeen laitoin pakastimeen talteen nyrkinkokoisen kimpaleen lampaalla ja yrteillä maustettua läskiä joka oli jäänyt lihamyllyyn. Rasvaa siis pitää olla paljon.

Näitä kavereita paistaessa pannulle jää myöskin hyvät satsit seuraavaa pyttipannua varten joten turha vaivautua pesemään pannua makkaranpaiston jälkeen. Suutuntuma ei kuitenkaan ollut rasvainen vaan mehevä ja täyteläinen. Arvotut mausteet olivat myös oivassa balanssissa ja lammas maistui lampaalta. Ruisleipä ja kaalisalaatti kavereina niin voiko sitä enempää makkaralta toivoa.

Istuivat myös grilliin kuin nenä päähän. Kuvassa Veli Viulu poseeraa tuorejuustotäytteisten, pekoniin käärittyjen herkkusienten ja kasvisnyyttien kanssa ja lähettää terveisiä Omppu Tontulle.